Petojen puolesta 2009-2010
Eurooppalaisten petoeläinten kohtalo on ristiriitainen. Vetovoimaisina eläiminä ne saavat osakseen ihailua mutta toisaalta niitä myös pelätään ja vainotaan. Petojen siirtyminen yhä lähemmäs ihmisten asumuksia ei ole pelkästään uhka ihmiselle vaan ennen kaikkea lajille itselleen.
Petojen määrät vaihtelevat myös runsaasti Euroopan eri alueilla. Esimerkiksi Suomessa naali on katoamassa lähes sukupuuttoon ja Keski-Euroopassa ilvesten määrä on vähentynyt huolestuttavasti kun taas meillä ilveskannan kasvua rajataan metsästämällä.
Vähentyneet petoeläimet tarvitsevat suojelutoimia ja tilanteessa, jossa lajin kanta on vahvassa kasvussa, tarvitaan sekä maltillista kannanhoitoa että vääristyneiden uskomusten hylkäämistä ja kunnioittavan rinnakkaiselon edistämistä.
Euroopan eläintarhaliiton
EAZAn vuosille 2009-2010 ajoittuva petokampanja välittää tietoa Euroopassa elävien petoeläinten monimuotoisuudesta ja levinneisyydestä. Tavoitteena on saada ihmiset ymmärtämään miten ihmistoiminta ja nykyinen elämäntyyli vaarantavat niiden elinmahdollisuuksia. Ravintoketjun huipulle sijoittuvien petoeläinten tilanne heijastaa ympäristön yleistä hyvinvointia, joten petojen suojelu koituu monen muunkin lajin ja elinympäristön hyväksi.
Kampanjan esitaistelijoita ovat jääkarhu, susi, ilves, karhu, naali, kultasakaali, vesikko, metsäkissa, ahma, tiikerihilleri (kirjohilleri), saukko sekä iberianilves. Näistä lajeista meidän luonnossamme esiintyvät ahma, saukko, karhu, ilves sekä susi ja erittäin harvinaisena naali. Vesikko on hävinnyt Suomesta 1990-luvulla ja lähimmät yksilöt löytyvät Virosta, minne lajia on yritetty palauttaa istutusten avulla.
Korkeasaaren eläintarhassa ovat esillä karhu, ahma, ilves sekä saukko, vesikko ja metsäkissa.
