Suojelu eläintarhoissa

 

Maailman eläintarha- ja akvaariojärjestöön (WAZA) ja Euroopan eläintarhayhdistykseen (EAZA) kuuluvat eläintarhat osallistuvat uhanalaisten eläinlajien suojeluun sekä tarhoissa että luonnossa. Molemmat Amurin kissapedot kuuluvat eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan.

 

Tarhakantojen elinvoimaisuutta valvotaan lajien kansainvälisillä kantakirjoilla, joista nähdään kaikkien tarhayksilöiden sukulaisuussuhteet ja alkuperä. Eläintarhojen suojelutyön pitkän tähtäimen päämääränä on palauttaa eläinkantoja takaisin luontoon.

 

Amurin kissapedot ovat viihtyneet Korkeasaaressa hyvin; sekä leopardeille että tiikereille on syntynyt jo 12 pentuetta. Korkeasaari on erikoistunut kylmien seutujen lajeihin, kuten pohjoisiin Amurin kissapetoihin, sillä ne soveltuvat Suomen ilmastoon ja viihtyvät siksi ulkona koko vuoden.

 

 

 

Suurilla kissapedoilla luontoonpalautusta ei ole vielä voitu aloittaa. Amurinleopardeilla elinkykyisen tarhakannan luominen on vielä kesken, eikä tilanne leopardien elinalueella ole tarpeeksi turvallinen. Tällä hetkellä suojeluohjelmassa on vain noin 130 tarhassa elävää amurinleopardia.

 

Korkeasaaressa keväällä 2009 syntyneet leopardinpennut ovat tärkeä osa suojeluohjelmaa eläintarhakannassa harvinaisen geeniperimänsä vuoksi. Amurintiikereiden luonnonkannan geeniperimä on hyvin suppea, koska kaikki yksilöt ovat noin neljänkymmenen 1940-luvulla eläneen tiikerin jälkeläisiä.

 

Eläintarhojen amurintiikereillä on luonnosta hävinneitä geenejä, joten tarhatiikereiden onnistunut palauttaminen luontoon lisäisi merkittävästi luonnonkannan elinvoimaisuutta.

 

 

 

Ympäristökasvatus on tärkeä osa eläintarhojen lajiensuojelutyötä. Pelkästään Korkeasaaressa vierailee vuosittain puoli miljoonaa silmäparia. Eläintarhan kävijöille kerrotaan uhanalaisista lajeista ja niiden suojelun mahdollisuuksista monin tavoin.

 

Opastetut kierrokset, luontokoulu Arkki, Korkeasaaren Teatteri ja erilaiset tapahtumat ovat Korkeasaaren ympäristökasvatustyön välineitä. Kissojen Yö -tapahtumassa keskitytään erityisesti kissapetojen tilanteeseen ja niiden alkuperäisten elinalueiden suojelun tärkeyteen