Sinikurkkuara

 

Sinikurkkuarat muistuttavat melko paljon suurempaa lähilajiaan sinikelta-araa, jonka poikasina niitä aiemmin pidettiin. Sinikurkkuaralla on nimensä mukaan sininen leukalappu ja se siivet ovat tasaisen tummansiniset. Kuten kaikki suuret arat, myös sinikurkut raakkuvat kovalla äänellä, joskin niiden ääni ei vedä vertoja hyvin kovaääniselle hyasinttiaralle.

Sinikurkkuarat elävät Benin savanneilla Boliviassa. Ne käyttävät ravinnoikseen pääasiassa Motacu-palmujen hedelmiä. Pesän ne tekevät suuren puun koloon. Arat kilpailevat pesäkoloista muiden arojen, tukaanien, tikkojen ja jopa mehiläisten kanssa. Arat viihtyvät pienissä 7-9 linnun ryhmissä, mutta joskus on nähty jopa 70 aran parvi.

Luonnossa sinikurkkuarat ovat arkoja ja piileskeleviä, mutta tarhalinnut ovat usein uteliaita ja äänekkäitä. Linnut pitävät jyrsimisestä ja ne ovat varsinaisia akrobaatteja oksilla keikkuessaan

Bolivian sinikurkkuarapopulaatio on arvioitu olevan vain noin 250-300 linnun suuruinen. Ne liikkuvat noin 4000 km2 suuruisella alueella. Arojen määrä romahti ennen 2000-lukua johtuen pääasiassa lintujen pyynnistä lemmikeiksi. Jopa 1200 lintua vietiin Boliviasta muihin maihin 1980-luvun aikana. Nykyään lintujen vientiä rajoitetaan CITES-sopimuksella, joka käytännössä tekee mahdottomaksi lintujen viennin maasta muihin kuin tieteellisiin ja suojelutarkoituksiin.

 

Kanarialla sijaitseva Loro Parque -säätiö on tehnyt paljon lintujen hyväksi viimeisen 15 vuoden aikana. Myös Korkeasaari osallistuu Benin alueen suojelutoimenpiteisiin. Näitä ovat mm. pesäpönttöjen tarjoaminen linnuille, pesäpaikkojen vartiointi, lintujen ekologian tutkimus, paikallisen väestön informointi lintujen suojelun tärkeydestä ja ekoturismin edistäminen alueella.