Ilves

Ilveksen ominta aluetta on pohjoinen havumetsävyöhyke, vaikka lajia elää tundralta aina Himalajalle asti. Paksu turkki ja karvaiset tassut pitävät ilvekset lämpiminä kylmien talvikuukausien ajan. Täplikäs väritys naamioi hyvin tämän Suomen ainoan kissapedon.

Korvatupsut todennäköisesti parantavat ilveksen kuuloaistia.

Ilves viettää yleensä koko päivän makuupaikallaan ja aloittaa metsästyksen vasta vähän ennen pimeän tuloa. Ilvekset syövät talvella etenkin jäniksiä, kesäaikaan paljon pikkunisäkkäitä, mutta ruokalistalle voi päätyä kaikkea metsäkauriista kaloihin ja sammakoihin. Ilves paikallistaa saaliin loistavien kuulo- ja näköaistiensa avulla, hiipii mahdollisimman lähelle ja nappaa saaliin sarjalla nopeita loikkia.

Suojelu

Ilves on runsastunut Suomessa viime vuosina ja tällä hetkellä kannan koko on noin 2700 yksilöä. Laji on maassamme edelleen silmälläpidettävä. 1950-luvulla ilves oli vähällä kadota eläimistöstämme liiallisen metsästyksen takia. Tuolloin maassamme oli ehkä vain muutamia yksilöitä. Laji rauhoitettiin 1968, minkä turvin ilves on päässyt lisääntymään. Ilveksen pyyntilupia myönnetään joitakin vuosittain.

Manner-Euroopan alue on aikoinaan ollut laajalti ilveksen elinaluetta, mutta 1800-luvun alkuun mennessä levinneisyys oli rajoittunut vain muutamalle metsäalueelle. Lopulta ilveksiä tavattiin enää Pyreneiden niemimaalla ja idän ja pohjoisen syrjäseuduilla. Pyreneillä elävä espanjanilves on edelleen yksi kaikkein uhanalaisimpia kissaeläimiä, niitä on luonnossa enää alle 200 yksilöä.

Ilveksiä on 1990-luvun puolivälistä lähtien palautettu luontoon Puolassa Kampinoskin kansallispuistossa. Puolan tilanne oli tyypillinen – ilveksen hävittyä lajistosta metsäkauriskanta kasvoi ongelmallisen suureksi. Myös Liettuassa on käynnissä ilveksen luontoonpalautusprojekti. Korkeasaaressa syntyneitä yksilöitä on mukana molempien maiden luonnonkannan rikastuttamisessa. Eurooppalaiset eläintarhat ylläpitävät ilveksistään kantakirjaa, jonka avulla eläintarhakanta pidetään mahdollisimman elinvoimaisena.

Turkin väri on yksilöllinen, ilveksiä on pilkuttomista hyvin voimakkaasti pilkullisiin.

Korkeasaaressa

Nuori ilvesnaaras saapui Korkeasaareen keväällä 2016 Riian eläintarhasta. Se on väriltään kauniin täplikäs ja luonteeltaan pentumaisen utelias ja leikkisä. Sillä on käytössään molemmat ilvestarhat, kunnes se saa seurakseen ilvesuroksen. Ilves viettää usein aikaa aivan tarhan seinustalla ihmisiä tarkkaillen.

Korkeasaaren edellinen ilvesuros oli Kissalaakson kaikkien aikojen pitkäikäisin asukas 22 vuoden ja 4 kuukauden iällään. Sen jälkeläiset rikastuttavat ilveksen luonnonkantoja Puolassa ja Liettuassa. Ilveksiä on ollut Korkeasaaressa lähes eläintarhan perustamisesta saakka, jo vuodesta 1897.