Kultatamariini

Kullanpunervaturkkiset kultatamariinit elävät Brasilian rannikkosademetsissä. Ne liikkuvat valoisaan aikaan perheryhmissä ja nukkuvat yönsä puiden koloissa. Kultatamariineilla on pitkät kädet ja sormet, mikä auttaa niitä ravinnon etsinnässä. Hedelmien ja kasvinosien lisäksi ne syövät löytämiään hyönteisiä ja pieniä selkärankaisia.

Kultatamariini on leijonatamariineista yleisin – muut kolme lajia ovat vieläkin uhanalaisempia.

Kultatamariinit saavat yleensä kaksi poikasta kerrallaan. Poikasten hoitoon osallistuu myös niiden isä, joka kantaa poikasia selässään noin kahdeksanviikkoiksiksi.

Suojelu

Kultatamariini on joutunut ahtaalle sademetsäalueiden hakkuiden vuoksi. Vuonna 2002 Euroopan eläintarhat yhdistivät voimansa ja keräsivät varoja kultatamariinin suojeluun. Rahoilla hankittiin metsää yhdistämään erilleen joutuneet apinaryhmät.

Yli kolmannes luonnon kultatamariineista polveutuu eläintarhoista luontoon palautetuista yksilöistä.

Aiemmin kultatamariineja pyydystettiin koe-eläimiksi ja lemmikeiksi, mutta nykyään laji on rauhoitettu. Pienimmillään luonnonkanta oli 1990-luvun alussa vain 150 yksilön kokoinen, mistä se on saatu kymmenkertaistumaan suojelutoimien ja luontoonpalautusten avulla.

Kultatamariini kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan, jolla pyritään kasvattamaan elinvoimainen tarhakanta. Tällä hetkellä eläintarhoissa on noin 500 yksilöä.

Korkeasaaressa

Korkeasaaren kultatamariinit elävät Amazonia-talossa samassa tarhassa valkopääsakien ja pikkumarmosettien kanssa. Yhteiselon myötä lajeilla on enemmän tilaa sekä seuraa toisistaan. Luonnossakin eri apinalajit elävät usein samoilla alueilla. Vaikka tamariinit ovat sakeja pienempiä, ne määräävät kaapin paikan lajien yhteisessä asumuksessa.