Metsäpeura

Metsäpeura on poron villi sukulainen, joka on sopeutunut lumiseen havumetsään. Sen sorkat ovat suuremmat ja jalat korkeammat kuin porolla. Tarkka hajuaisti auttaa löytämään jäkälää lumen alta. Sarvet ovat kapeammat ja sopivat siksi paremmin metsissä liikkumiseen.

Metsäpeurojen sorkista kuuluu naksuva ääni, jonka avulla lauma kuulee toisensa, eikä eksy joukosta.

Metsäpeurat kasvattavat uudet sarvet joka vuosi. Urosten eli hirvaiden sarvet putoavat jo ennen joulua, naaraiden eli vaatimien sarvet vasta toukokuussa vasomisajan kynnyksellä.

Suojelu

Metsäpeuran elinalue ulottui laajimmillaan yli koko Euraasian mantereen. Metsäpeuroja on elänyt aikoinaan koko metsäisen Suomen alueella ja se oli tärkeä riistaeläin jo kivikaudella. 1900-luvun alussa tuliasein varustautuneet metsästäjät pyydystivät peurat sukupuuttoon Suomesta, mutta Venäjän puolelta vaelsi Kainuuseen uusia metsäpeuroja. Venäjällä peuroja metsästetään edelleen paljon. Metsäpeuran siirto- ja palautusistutuksia on tehty Suomenselälle ja Ähtäriin. Lisää on suunnitteilla, jotta Suomen metsäpeurakanta saadaan turvattua. Myös Venäjän puolella lajia lisäännytetään luontoonpalautuksia varten.

Talvella vain metsäpeuranaarailla on sarvet, ne suojelevat sarvilla vasojaan ja harvoja ruokapaikkoja.

Korkeasaaressa

Korkeasaaren metsäpeuralaumassa on muutama aikuinen naaras ja yksi aikuinen uros. Keväisin, yleensä toukokuussa, syntyy muutamia vasoja. Korkeasaaressa syntyneitä metsäpeuroja on lähetetty muihin eläintarhoihin sekä kantavanhemmiksi luontoonpalautusprojektiin Venäjän Karjalaan.

Kun metsäpeuran sarvi kasvaa, sarvea peittää samettinen nukka.