Mongolianvillihevonen

Ainut jäljellä oleva villihevoslaji, mongolianvillihevonen, on kotoisin Aasian aroilta. Mongolianhevonen tunnetaan myös przewalskinhevosena. Nimi on peräisin 1870-luvulla lajin löytäneeltä tutkimusmatkailija Nikolai Przewalskilta.

Villihevoslaumaa johtaa vahvin tamma.

Hevoset elävät orin ja muutaman tamman muodostamissa laumoissa. Nuoret oriit liikkuvat poikamieslaumoissa, kunnes ne pystyvät puolustamaan omaa reviiriä ja saamaan oman tammalauman. Suurimman osan päivästä hevoset käyttävät ravinnonhankintaan karulta elinalueelta.

Suojelu

Mongolianvillihevonen kuoli luonnosta sukupuuttoon 1960-luvun lopulla. Niitä on aikoinaan elänyt aikoinaan laajalla alueella Euraasiassa. Mongolianvillihevonen oli harvinaistunut metsästyksen takia ja joutunut kilpailemaan laitumista ja vedestä kesyhevosen kanssa. Tarhoihin pyydystettyjen yksilöiden ansiosta laji kuitenkin säilyi.

Mongolianvillihevonen kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan, jolla pyritään kasvattamaan elinvoimainen tarhakanta. Hevoset ovatkin lisääntyneet tarhoissa hyvin. 1960-luvun 150 hevosen tarhakanta on kymmenkertaistunut. Lajin luontoonpalautus on käynnissä. Tällä hetkellä Kiinan ja Mongolian aroilla elää noin 300 villihevosta.

Mongolianvillihevosta ei ole kesytetty. Kesyn hevosen kantamuotoa ei enää ole olemassa.

Korkeasaaressa

Korkeasaaressa on ollut mongolianvillihevosia 1970-luvulta lähtien. Nykyseen laumaan kuuluu kaksi aikuista tammaa ja niiden varsoja sekä yksi kulaani eli villiaasi. Vaikka villihevoset vaikuttavat kesyiltä ja leppoisilta, ne ovat luonteeltaan villejä eikä samaan tarhaan ole hoitajilla menemistä. Tarhan siivouksen ajaksi hevoset täytyykin houkutella naapuritarhaan.