Sinikurkkuara

Sinikurkkuarat ovat harvinaisia Bolivian pohjoisosissa eläviä papukaijoja. Ne viihtyvät Motacú-palmujen lähistöllä, sillä palmun hedelmät maistuvat papukaijoille ja pesänsä linnut kovertavat palmun koloon. Pesäkoloista käydään kilpailua muiden lintulajien kanssa. Useimmin arat liikkuvat alle kymmenen linnun parvina ja ovat hyvin arkoja ja piilottelevia.

Monet arojen syömät siemenet ovat myrkyllisiä. Siksi ne syövät välillä savea, joka neutraloi myrkyn.

Muiden suurten arojen tapaan myös sinikurkkuarat raakkuvat kovalla äänellä. Laji muistuttaa väritykseltään tutumpaa ja hiukan kookkaampaa sinikelta-araa.

Suojelu

Boliviassa 4000 neliökilometrin alueella arvioidaan olevan 250-300 sinikurkkuaraa, joten laji on äärimmäisen uhanalainen. Arojen määrä romahti erityisesti lemmikkikaupan takia. 1980-luvulla jopa 1200 lintua vietiin Boliviasta ulkomaille. Nykyään CITES-sopimus tekee käytännössä mahdottomaksi lintujen viennin maasta muihin kuin tieteellisiin ja suojelutarkoituksiin.

Sinikurkkuara on aroista uhanalaisin.

Kanariansaarten Loro Parque -säätiö työskentelee sinikurkkuarojen pelastamiseksi. Myös Korkeasaari on mukana tukemassa suojelutoimenpiteitä, kuten pesäpönttöjen rakentamista ja pesäpaikkojen vartiointia, lajin tutkimusta, paikallisen väestön opastusta lajin suojeluun ja ekoturismin edistämistä.

Sinikurkkuara kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan, jolla pyritään kasvattamaan elinvoimainen tarhakanta. Tarhoissa on tällä hetkellä reilut sata lintua.

Korkeasaaressa

Ensimmäinen sinikurkkuarapariskunta saatiin Korkeasaareen Kanariansaarilta Loro Parquen eläintarhasta vuonna 2009. Lintujen aikuistuttua alamme jännittää, innostuvatko ne pesimään ja siten kasvattamaan sukuaan. Sinikurkkuarat ovat hyvin uteliaita ja touhukkaita, minkä vuoksi hoitajilla riittää puuhaa linnuille mieleisten virikkeiden miettimisessä. Sinikurkkuarat pitävät jyrsimisestä ja ne ovat varsinaisia akrobaatteja oksilla keikkuessaan.