Missä on Kurren talviturkki?

Lähde Kurre-oravan kanssa Korkeasaareen selvittämään talviturkin arvoitusta! Tarina johdattaa Kurren jäljissä talviselle kierrokselle ympäri eläintarhan. Reitti on merkitty tarinaan karttanumeroin. Selaa tarinaa mobiililaitteella, tulosta se itsellesi tai pyydä se lipunmyynnistä eläintarhaan saapuessasi.
Kurre-orava loikki kohti Korkeasaarta. Kalenterin mukaan pitäisi olla jo talvi ja säät olivat viilenneet, mutta Kurrella oli edelleen ruskea kesäturkkinsa, eikä lämmintä harmaata talviturkkia. Tämä oli hyvin huolestuttavaa. Olivatko vuodenajat menneet sekaisin vai nuori orava itse? Korkeasaaresta Kurre tiesi saavansa vastauksen, sillä se on tunnettu eläintarha, jossa asuu paljon viisaita eläimiä. Kurre oli päättänyt kiertää eläintarhassa niin pitkään, että löytäisi vastauksen siihen, mikä saa kesäturkin vaihtumaan talviturkiksi. Kurre kipitti mäkeä ylös ja muisteli kuulleensa, että jotkut eläimet muuttavat etelään talveksi. Toivottavasti eivät kaikki kuitenkaan!
kannuskilpikonna
(15) Pienen lasitalon ikkunoista paistoi valo, joku oli siis kotona! Kurre kurkisti ikkunasta sisään ja hönkäisi ilosta niin että lasi huurtui: “Kilpikonnia! Suuria ja vanhoja, todella viisaita!” Kurre viuhtoi lasin takana, kunnes kilpikonna käänsi katseensa pieneen oravaan. Kurre huusi: ”Haloo!” Ja kilpikonna vastasi: ”Joo.” Kurre huhuili uudestaan: ”Kuuluuko?” Kilpikonna kummasteli: ”Kuuko on?” Kurre kiljahti: ”Ei nyt ole yö!” Mutta taas kilpikonna kuuli väärin. ”Onko yö? Hyvää yötä”, se sanoi, sulki silmät ja veti pään kuoren sisään. Taisi vanhalla kilpikonnalla olla huono kuulo, mietti Kurre, ja päätti etsiä toisen viisaan eläimen. Etsinnän voisi aloittaa Kissalaaksosta.
kissalaakso
(1) Kissalaaksossa ei ensin näkynyt ketään ja siksi Kurre säikähti, kun se huomasi suuren raidallisen tiikerin tarkkailevan sitä. ”Taidat olla vierailulla?” tiikeri murahti. Kurre nyökkäsi: ”Joo, minä etsin viisasta eläintä, joka osaa kertoa, onko nyt jo talvi.” Tiikeri värisytti valkoisia viiksiään ja katsahti ylös puiden oksiin: ”Kyllä nyt on talvi, koska puissa ei ole lehtiä. Syksyllä lehdet putoavat maahan ja sen jälkeen tulee talvi.” ”Voi ei, taidat olla oikeassa”, Kurre huokasi pettyneenä, sillä se oli toivonut, ettei vielä olisi oikea talvi. Tiikeri valpastui: ”Mutta talvi on mukavaa aikaa, on viileää ja hämärää, minä ainakin viihdyn” ”Mutta sinulla onkin paksu turkki”, Kurre parahti. ”Minulla on tiikerikunnan paksuin turkki, sukuni on Siperiasta!” ylpeili tiikeri. Kurre nyppi karvaa tassustaan: ”Minä olen vain lähimetsästä, eikä turkkini ymmärrä, että on talvi.” Tiikeri pudisti päätään: ”Kuulostaa mutkikkaalta. Sinun pitää kysyä korpeilta, ne ovat taitavia ratkomaan hankalia pulmia.” Tiikeri neuvoi oravaa jatkamaan samaan suuntaan ja heilautti häntäänsä hyvästiksi. Kurre lähti etsimään korppeja ja katseli tarkkana vasempaan ja oikeaan, ettei kukaan muu tiikeri pääsisi yllättämään sitä.
korppi
(3) ”Kroaa! Kroa-kroaa!” Kaksi pikimustaa korppia tiiraili Kurrea puun oksilta. Kurre avasi heti suunsa: ”Hyvää päivää, nimeni on Kurre ja haluaisin tietää, miksi minulla ei kasva talviturkki.” ”Kroaa, orava pieni, pulma suuri”, sanoi korppi. ”Kroaa, turkkiko ruskea, talviko valkea?”, kysyi toinen korppi. ”Kroaa, lumi siellä, lumi täällä, musta höyhen mulla.” Kurre pudisti päätään: ”En ymmärrä yhtään mitään. Liittyykö harmaa turkki lumeen?” Korpit innostuivat. ”Kroaa, hukassa oravan turkki, kroaa vastausta kurkki!” ”Kroaa, kuka etsii karvaa, kuka on harmaa?” Kurre ymmärsi vielä vähemmän. Korppien kieli oli liian mutkikasta. ”Minä en ymmärrä korppikieltä. Kuka osaisi selittää minulle hitaammin?” ”Kroaa, hirvi hidas, ruokaa kidas!” Orava innostui: ”Hei, tuon tajusin! Hirvi kertoo hitaammin. Mistä löydän hirven?” ”Kroaa, tännepäin, tuonnepäin.” ”Kroaa, oikea taikka vasen.” Kurren pää oli ihan pyörällä, kun se valitsi suunnan ja katsoi syrjäsilmällä, miten korpit nyökyttelivät tyytyväisinä. Ehkä hirvi tulisi täällä suunnassa vastaan.
hirvi
(8) Hirvi jauhoi oksanpätkää suussaan silmät puoliksi avoimina, ihan omissa ajatuksissaan. ”Oi kesäiset nuoret koivunversot, makeat kuusenkerkät, tuoksuvat apilaniityt, oi herkun paljoutta!” se huokasi. Kurre keskeytti hirven haaveilun, koska asia oli tärkeä: ”Anteeksi, mutta tiedätkö asioita talvesta?” Hirvi henkäisi: ”Talvi, ei talvi vaan kesä, oi kesä on ihanaa aikaa! Tiedäthän pikkuinen, me suuret pärjäämme syömällä, tai syömisestä unelmoimalla. Karhukin se tuolla naapurissa nukkuu koko talven ja näkee unia ihanasta hunajasta.” ”Karhuko nukkuu naapurissa?” yllättyi Kurre. Ja hirvi kertoi lisää: ”Voi onnekasta karhua, näkee koko talven niin kauniita unia, ettei tarvitse ruokaa ollenkaan! Me täällä pureskelemme vain kuivempaa muonaa.” Kurre kysyi talviturkista, mutta hirvi ei ymmärtänyt, mikä talviturkki on, joten Kurre selitti: ”Talviturkki on sitä, että jänis on valkoinen talvella.” ”Ai, sitten tunturipöllö varmasti tietää”, hirvi keksi ja antoi parhaan keksimänsä ohjeen Kurrelle: ”Tunturipöllö on valkoinen, siitä sen tunnistaa.”
tuntipöllö
(26) Kurre kiipesi mäen päälle ja säpsähti, sillä iso valkoinen lintu tuijotti sitä suurilla keltaisilla silmillään. ”P-p-päivää, pöllö”, Kurre aloitti ujosti. ”Onpa hieno talviasu, melkein kokonaan valkoinen!” Pöllö napsutti nokkaansa: ”Hyvää päivää, nuori orava. Olen aina tämän värinen.” Kurre tuijotti silmät suurina: ”Onko sinulla aina talvi?” Pöllö nyökytti: ”Hyvin ajateltu, nuori orava. Pohjoisessa, mistä minä tulen, on pitkä talvi ja siksi me olemme lumen värisiä. Ongelmamme on, etteivät talvet ole enää aina lumen värisiä. Jos kaikki lumi sulaa, me erotumme maisemassa jo kaukaa, kun tuntureilla ole puita piilopaikoiksi. Sellainen on hankalaa.” Vaikka pöllö tiesi paljon asioita, sekään ei tiennyt miten kesäturkki vaihdetaan talviturkiksi. Mutta se neuvoi, että kameli kasvattaa tämän eläintarhan paksuimman talvikarvan, joten kamelilla on paljon kokemusta siitä. Ja kamelit asuvat ihan tässä lähellä.
kameli
(19) Kurre katseli ihaillen kameleiden mahtavia talviturkkeja. Se kipaisi ketterästi aidan yli, että ylsi kehumaan kamelia: ”Sinulla on kyllä kaikista upein turkki mitä olen ikinä nähnyt.” ”Kiitos, tämä on oikein mukava” kameli sanoi ja kumarsi. Orava aivan tutisi jännityksestä, kun se kysyi tärkeän kysymyksensä: ”Kuinka sinä kasvatat sen talveksi?” ”Hmm”, sanoi kameli, ”se tuntuu kasvavan kuin itsestään, kunhan tulee kylmä.” Orava pudisti päätään: ”Minun talviturkkini ei kasva itsestään, vaikka minulla on jo kylmä. Minä niin haluaisin sen kasvavan.” Kohteliaalla kamelilla oli ratkaisu: ”Voit lainata minun turkkiani, tervetuloa kokeilemaan!” Kurre kiipesi kamelin selkään ja upotti itsensä karvan sekaan. ”Ah, miten lämmin”, Kurre huokasi onnellisena. Samalla sitä suretti, ettei sen oma karva ollut näin lämmin. ”Sinun on parasta mennä Amazonia-taloon lämmittelemään, siellä turkittomatkin tarkenevat”, nyökkäsi kameli. ”Ja onnea talviturkin etsintään. Usko pois, kyllä sinäkin sen lopulta saat ja sitten sinullakin on lämmin ja hyvä olla.”
valkopääsaki
(13) Kurre löysi suuren talon, jossa oli paljon erilaisia eläimiä. Sekalainen puheensorina täytti ilman. Ja mikä lämmin ilma se olikaan! ”Tervetuloa Amazoniaan!” huudahti valkokasvoinen apina. ”Tervetuloa, tervetuloa, tervetuloa!” kaikui läpi koko talon erilaisin äänin, joista osa raakkui, osa kiljahteli ja osa kurnutti. Oksilla juoksenteli pieniä apinoita, jotka muistuttivat kovasti oravia silloin kun ne olivat iloisia, eivätkä olleet etsintäretkellä, kuten Kurre nyt. ”Onpa kuuma, en taatusti vilustu ilman talviturkkia!” Kurre huudahti valkokasvoiselle apinalle. Apina kurtisti kulmiaan: ”Mitä tarkoitat talviturkilla?” Orava selitti, miten vuodenajat vaihtuvat, talvella tulee kylmä ja sitten talviturkki kasvaa, eikä enää palella. Apina näytti hölmistyneeltä: ”Ei täällä tule kylmä, täällä on aina lämmintä. Sitä sanotaan tropiikiksi. Miltä talviturkki näyttää?” Orava mietti: ”Se on eri eläimillä erilainen. Meistä oravista tulee harmaita.” Väreistä tarkka sininen papukaija puuttui keskusteluun ja huusi: ”Mutta sinähän olet harmaa!” Kurre katsoi tassujaan, ne olivat ruskeat. Se oikoi korviaan, eivätkä nekään olleet harmaat. ”Katso heijastusta ikkunassa, katso selkää!” alkoivat apinatkin hihkua. Kurre meni lasiseinän eteen ja peilasi niin, että näki itsensä myös selän puolelta. Ja henkäisi hämmästyksestä! Kurren selkä oli aivan harmaa!

”Sinulle on kasvamassa hieno talviturkki!” valkonaamainen apina tokaisi. Kurre tuijotti peilikuvaansa. Sitten se aloitti riemukkaan tanssin, kieppui häntänsä ympäri ja hyppelehti ilmaan. ”Olen niin iloinen!” se hihkui, ”ja nyt minulla on niin kuuma, että menen takaisin ulos!” Talon väki raakkui, kiljahteli ja kurnutti, kun Kurre livahti viileään ulkoilmaan. Kurresta tuntui, ettei ulkona ollut sittenkään niin kylmä. Ja Korkeasaari oli aika kiva paikka, täältä oli löytynyt jo monta uutta ystävää. ”Taidanpa jäädä tänne viisaiden eläinten saarelle asumaan”, se tuumi ja pinkaisi korkean, tuulessa huojuvan kuusen latvaan ihailemaan uusia kotimaisemiaan.