Amurinleopardikissa

Amurinleopardikissa on leopardikissan eli aasianmetsäkissan pohjoisin alalaji. Amurinleopardikissan kotiseutu on itäisessä Aasiassa – Kiinassa Mantsurian alueella, Venäjällä Amurin alueella ja Korean niemimaalla sekä Japanille kuuluvilla Tsushima-saarilla. Se viihtyy avoimissa mäntymetsissä, joissa lumen syvyys ei talvisin ylitä kymmentä senttiä.

Täplikkään turkkinsa ansiosta metsään hyvin maastoutuva amurinleopardikissa metsästää useimmiten öisin. Sen pääravintoa ovat jyrsijät ja linnut, joskus jänikset ja matelijatkin. Monien kissojen tavoin se on taitava kiipeämään, mutta piiloutuu mieluiten maan tasolle pensaiden ja kaatuneiden puiden suojaan. Se osaa myös kalastaa, jopa uida hyvin tarvittaessa.

Amurinleopardikissa on leopardikissan pohjoisin alalaji.

Leopardikissan eli aasianmetsäkissan alalajeja on useampia ja ne ovat ulkonäöltään hieman erilaisia. Laji on sopeutuvainen ja tulee toimeen ihmisasutuksenkin lähellä, ja siksi sen levinneisyys on laaja. Leopardikissa voi myös risteytyä kotikissan kanssa, sillä nämä lajit ovat niin läheistä sukua keskenään. Näin onkin syntynyt kesykissarotu bengalinkissa.

Suojelu

Leopardikissan paikalliset osapopulaatiot ovat harvinaistuneet erityisesti turkismetsästyksen vuoksi. 1980-luvulla metsästys verotti kantaa etenkin Kiinassa, jossa pyydettiin vuosittain jopa satoja tuhansia leopardikissoja niiden turkin vuoksi. Elinympäristön häviäminen ja pirstaloituminen on lajin uhkana koko sen esiintymisalueella. Vaikka laji on paikoitellen harvinaistunut, se ei kuitenkaan ole kokonaisuudessaan uhanalainen.

Elinympäristöjen pirstaloituminen ja metsästyksen jatkuminen on suurin uhka leopardikissan tulevaisuudelle.

Amurinleopardikissan saaripopulaatiot ovat pienentyneet 1960-luvulta lähtien. Japanin kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa Tsushiman saariryhmän noin sadan yksilön populaatio luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Mannerpopulaatio on elinvoimainen.

Laji on suojeltu kansainvälistä eläinkauppaa rajoittavalla CITES-sopimuksella sen toisessa liitteessä. Lajin tarhakanta Euroopassa on pieni ja sen lisäännyttämistä valvotaan terveen tarhakannan kasvattamiseksi.

Korkeasaaressa

Kissalaaksoon muutti maaliskuussa 2019 puolen vuoden ikäinen amurinleopardikissa Tsekeistä. Reipas uros aloitti tarhaan tutustumisensa hyvin vauhdikkaasti, naapurin pikkupandoja väijyen ja ikkunan takana katsovalle päiväkotiryhmälle uhitellen. Sille muutti kumppaniksi lempeäluontoisempi naaras saman vuoden kesällä. Amurinleopardikissat saivat yleisön nimiehdotusten kautta nimet Lucifer ja Lola, ja niiden ensimmäiset yhteiset pennut syntyivät kesällä 2020. Koska emo hoitaa pentuja yksin, muutti Lucifer pentujen synnyttyä Kissalaakson takatiloissa sijaitsevaan tarhaan, jossa se ei ole yleisön nähtävillä. Aikuisen kokoiseksi kasvaneet pennut Maia ja Mesi asuvat emonsa kanssa, urospentu Murmur muutti Tallinnan eläintarhaan.

Korkeasaaressa on ollut leopardikissoja viimeksi vuonna 2005, joten laji on palannut eläintarhaan lähes 15 vuoden tauon jälkeen. Laji edustaa Korkeasaaressa Amurin alueella eläviä pieniä kissapetoja, jotka ovat monimuotoisessa ekosysteemissä aivan yhtä tärkeitä kuin kaikkien tuntemat karismaattiset isot kissat amurintiikeri ja amurinleopardi .