Amurinleopardikissa

Amurinleopardikissan kotiseutu on itäisessä Aasiassa – Kiinassa Mantsurian alueella, Venäjällä Amurin alueella ja Korean niemimaalla sekä Japanille kuuluvilla Tsushima-saarilla. Se viihtyy avoimissa mäntymetsissä, joissa lumen syvyys ei talvisin ylitä kymmentä senttiä.

Täplikkään turkkinsa ansiosta metsään hyvin maastoutuva amurinleopardikissa metsästää useimmiten öisin. Sen pääravintoa ovat jyrsijät ja linnut, joskus jänikset ja matelijatkin. Monien kissojen tavoin se on taitava kiipeämään, mutta piiloutuu mieluiten maan tasolle pensaiden ja kaatuneiden puiden suojaan. Se osaa myös kalastaa, jopa uida hyvin tarvittaessa.

Amurinleopardikissa on leopardikissan pohjoisin alalaji.

Amurinleopardikissa on leopardikissan eli aasianmetsäkissan pohjoisin alalaji. Alalajeja on useampia ja ne ovat ulkonäöltään hieman erilaisia. Laji on sopeutuvainen ja tulee toimeen ihmisasutuksenkin lähellä, ja siksi sen levinneisyys on laaja. Leopardikissa voi myös risteytyä kotikissan kanssa, niin läheistä sukua nämä lajit ovat keskenään. Näin on syntynyt kesykissarotu bengalinkissa.

Suojelu

Leopardikissan paikalliset osapopulaatiot ovat harvinaistuneet erityisesti turkismetsästyksen vuoksi. 1980-luvulla metsästys verotti kantaa etenkin Kiinassa, jossa pyydettiin vuosittain jopa satoja tuhansia leopardikissoja niiden turkin vuoksi. Elinympäristön häviäminen ja pirstaloituminen on lajin uhkana koko sen esiintymisalueella. Vaikka laji on paikoitellen harvinaistunut, se ei kuitenkaan ole kokonaisuudessaan uhanalainen.

Elinympäristöjen pirstaloituminen ja metsästyksen jatkuminen on suurin uhka leopardikissan tulevaisuudelle.

Amurinleopardikissan saaripopulaatiot ovat pienentyneet 1960-luvulta lähtien. Japanin kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa Tsushiman saariryhmän noin sadan yksilön populaatio luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Mannerpopulaatio on elinvoimainen (LC).

Laji on suojeltu kansainvälistä eläinkauppaa rajoittavalla CITES-sopimuksella (Appendix II). Lajin tarhakanta Euroopassa on pieni ja sen lisäännyttämistä valvotaan terveen tarhakannan kasvattamiseksi.

Korkeasaaressa

Kissalaaksoon (tarha K) muutti maaliskuussa 2019 puolen vuoden ikäinen amurinleopardikissa Tsekeistä. Tämä reipas uros on aloittanut tarhaan tutustumisensa hyvin vauhdikkaasti, naapurin pikkupandoja väijyen ja ikkunan takana katsovalle päiväkotiryhmälle uhitellen. Lähitulevaisuuden toiveissa on saada sille kumppani, jotta Korkeasaareen saataisiin lisääntyvä pariskunta.

Korkeasaaressa on ollut leopardikissoja viimeksi vuonna 2005, joten laji on palannut eläintarhaan lähes 15 vuoden tauon jälkeen. Laji edustaa Korkeasaaressa amurintiikerin ja amurinleopardin alueella eläviä pieniä kissapetoja, jotka ovat monimuotoisessa ekosysteemissä aivan yhtä tärkeitä kuin kaikkien tuntemat karismaattiset isot kissat.