Amurintiikeri

Panthera tigris altaica

Amurintiikeri, josta on käytetty myös nimeä siperiantiikeri, on säänkestävä kissapeto. Se ei säikähdä lunta eikä pakkasta ja se ui mielellään. Levinneisyydeltään se on tiikereistä pohjoisin. Amurintiikeri on intiantiikerin ohella maailman suurin kissapeto.

Amurintiikerin kiima-aika on talvella ja pennut syntyvät yleensä keväällä kolmen kuukauden kantoajan jälkeen. Joskus uros saattaa viettää aikaa naaraan ja pentujen kanssa, vaikka enimmäkseen tiikeri onkin yksineläjä. Tiikerit merkkaavat reviiriään virtsalla, sekä jättämällä puihin raapimisjälkiä. Turkin raidat toimivat suojavärinä heinikossa vaaniessa, ja niiden kuviot ovat jokaisella tiikerillä yksilölliset.

Tiikerin ruokavaliossa suurehkot sorkkaeläimet, kuten villisika ja hirvieläimet, ovat keskeisellä sijalla, mutta se syö myös muita eläimiä saadessaan niitä kiinni. Saaliiksi voi jäädä myös karhuja. Monilla alueilla tiikerit verottavat myös kotieläimiä, erityisesti jos villejä saaliseläimiä on vähän.

Suojelu

Kaikki tiikerit ovat uhanalaisia luonnossa. Suurin syy siihen on salametsästys turkin ja luiden vuoksi. Yhteensä tiikereitä on luonnossa kolmesta neljään tuhatta yksilöä, ja kanta on laskeva. Kokonaiskannan pienenemisen suurimpia syitä ovat olleet elinalueiden hakkuut, maatalouden levittäytyminen, saaliseläinten vähentyminen, petovaino sekä metsästys komean turkin vuoksi ja kansanlääkinnän tarpeisiin. Perinteisessä itämaisessa kansanlääkinnässä tiikerin osilla on mahtavia parantavia voimia, joten tiikerituotteilla käydään kauppaa laittomuudesta ja lääkkeiden tehottomuudesta huolimatta.

Tiikerin alalajien määrästä ei ole asiantuntijoiden kesken tällä hetkellä täyttä yksimielisyyttä, koska eri tutkimusmenetelmät ovat antaneet osin ristiriitaisia tuloksia. Viimeaikaisissa tutkimuksissa alalajien määrä on vaihdellut kahdesta kuuteen. Joidenkin alalajien suhteet ovat yhä epäselviä, ja lisätutkimuksia tarvitaan. Korkeasaari on tukenut amurintiikereiden geneettistä tutkimusta.

Amurintiikereitä oli 1940-luvulla luonnossa vain noin 40 yksilöä. Sittemmin kanta on saatu vahvistumaan pitkäkestoisen suojelutyön ansiosta, ja viimeisimmän arvion mukaan amurintiikereitä on luonnossa alle 500. WildCats Conservation Alliance on Amurin kissapetojen ja muiden tiikerin alalajien suojeluun osallistuvien yhteisöjen kattojärjestö, johon myös Korkeasaari kuuluu. Suojelupartiot valvovat Amurin kissapetojen elinalueita metsästäjien ja metsäpalojen varalta. Alueen kylissä ja kouluissa tehdään ympäristökasvatusta ja karjanomistajille korvataan kissapetojen aiheuttamat karjanmenetykset.

Eläintarhoissa amurintiikereiden geeniperimä on luonnon tiikereitä monimuotoisempi. Laji hyötyisi siis luontoonpalautuksista. Amurintiikerit ovat mukana eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmassa (EEP), jonka lisäksi eläintarhoissa asuvista tiikereistä pidetään maailmanlaajuista kantakirjaa.

Korkeasaari on ollut luonnonvaraisten amurintiikereiden suojelun tukija yli 20 vuoden ajan. Koska suojelutyötä Venäjällä ei tällä hetkellä voida tukea, suojelutoimet on viime vuosina kohdistettu tarhakannan tutkimukseen, jolla edistetään tiikereiden lisääntymismenestystä ja geneettisen monimuotoisuuden säilyttämistä. Sinäkin voit osallistua suojeluun lahjoittamalla!

Korkeasaaressa

Korkeasaaressa on ollut amurintiikereitä 1960-luvulta lähtien. Tällä hetkellä Kissalaaksossa asuu vuonna 2014 Nordens Arkin eläintarhasta Korkeasaareen muuttanut Sibiri, sekä sen vuonna 2022 syntynyt pentu Odeya. Syksyllä 2025 Korkeasaareen muutti puolalaisesta Opolen eläintarhasta nuori uros Odris.

Kissalaakso

Kuuluu EEP-suojeluohjelmaan