Berberiapina

Berberiapina eli magotti on ainoa Euroopan alueella elävä kädellinen – ihmisen ohella. Gibraltarilla on pieni kaupungistunut berberiapinoiden populaatio, mutta suurin osa lajin edustajista elää Marokon ja Pohjois-Algerian vuoristometsissä.

Gibraltarin berberiapinat ovat kuuluisia – niiden kuva on päässyt paikalliseen kolikkoonkin!

Laumassa on useita uroksia ja naaraita, usein jopa useita kymmeniä yksilöitä. Urokset puolustavat laumaa, mutta osallistuvat innokkaasti myös poikasten hoitoon riippumatta siitä, onko niillä omia jälkeläisiä.

Suojelu

Berberiapinoita on nykyään huomattavasti pienemmällä alueella kuin historiallisina aikoina, jolloin niitä on ollut Euroopassa jopa Irlantia myöten. Levinneisyys ja populaatioiden koko on edelleen pienenemään päin ja laji luokitellaan nykyään erittäin uhanalaiseksi noin 7000-10000 yksilön kannalla. Berberiapinoita uhkaa elinalueiden tuhoutuminen maanviljelyn, kestämättömän karjanhoidon, puuhiiliteollisuuden ja polttopuiden keruun takia.

Laiton lemmikkieläinkauppa on suuri uhka berberiapinoille. Vuosittain 200 nuorta apinaa salakuljetetaan Afrikasta Eurooppaan. Ne myydään lemmikeiksi tai niitä käytetään rahan ansaitsemiseen turistikohteissa. Aikuiseksi kasvettuaan somasta apinasta tulee hankala lemmikki.

Berberiapinoiden myynti Eurooppaan on pyritty estämään CITES-sopimuksella sekä tuontikiellolla EU:hun. Hollantilainen AAP-säätiö kampanjoi laitonta apinakauppaa vastaan lajin elinalueilla ja mahdollisten lemmikinostajien keskuudessa. Hylätyt lemmikkiapinat päätyvät usein eläintarhoihin ja pelastuskeskuksiin viranomaisten tai entisten omistajien tuomina. Algerialaiset berberiapinat elävät kansallispuistossa, mutta Marokossa osa niiden elinalueista on edelleen suojelematta. Berberiapinaa on suunniteltu palautettavaksi luontoon Tunisiaan.

OSALLISTU SUOJELUUN

Korkeasaaressa

Korkeasaaren berberiapinat ovat peräisin hollantilaisesta kädellisten pelastuskeskuksesta (AAP), jossa eri tahoilta luovutetut apinat on opetettu uudelleen apinalauman jäseniksi. Apinat saapuivat Korkeasaareen marraskuussa 2016.

Vuoristosta kotoisin oleva berberiapina ei pelkää lunta tai pakkasta.

Lauman kolme vanhinta apinaa ovat syntyneet 2000-2002. Näistä yksi on lauman johtajauros. Lauman nuoriso on syntynyt vuosina 2013-2015. Osa apinoista on ollut laittomina lemmikkeinä ahtaissa oloissa, eivätkä ne ole aiemmin eläneet muiden apinoiden kanssa. Laumaan kuuluu myös lakkautetusta yksityisestä eläintarhasta pelastettuja yksilöitä.

Korkeasaari otti vastaan AAP:n apinoita ensi kertaa kesäkuussa 2013. Edellisessä Korkeasaaren apinalaumassa oli vain kolme apinaa ja niiden hyvinvoinnin vuoksi ne on siirretty takaisin Hollantiin yhdistettäväksi osaksi suurempaa laumaa.