Hiilikilpikonna

Maakilpikonniin kuuluvaa hiilikilpikonnaa tavataan Etelä-Amerikan pohjoisosien savanneilla ja Panaman rehevissä trooppisissa metsissä. Metsän varjoissa viihtyvän hiilikilpikonnan ruokavalioon kuuluvat lähinnä erilaiset kasvit ja hedelmät: erityisesti se pitää maahan pudonneista pehmeistä ja ylikypsistä hedelmistä. Satunnaisesti se myös selkärangattomia, raatoja ja muiden eläinten ulosteita vitamiini- ja proteiinilisän vuoksi. Joskus hiilikilpikonnien on havaittu syövän myös soraa ja pikkukiviä, jotka ilmeisesti auttavat kasvimassan hienontamisessa ruoansulatuskanavassa. Vääränlainen ruokavalio aiheuttaa helposti liikakasvua ja epämuodostumia kilpeen.

Kilpikonnat liikkuvat verkkaisesti, mutta lisääntymisaikana koiraat voivat taistella keskenään naaraista. Paritellessaan koiras ääntelee kuin kaakattava kana. Naaras kaivaa hiekkaan pesäkammion, johon se laskee valkeat munat. Poikaset syövät ensimmäisen kerran vasta useiden päivien kuluttua kuoriutumisesta. Siihen asti ne tulevat toimeen pienen ruskuaispussin suoman energian avulla. Maakilpikonnat ovat hyvin pitkäikäisiä.

Suojelu

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN ei ole arvioinut hiilikilpikonnaa uhanalaisuusluokituksessaan. Hiilikilpikonnien säilymistä luonnossa uhkaa pyynti ravinnoksi sekä jälkeläisten pieni määrä. Kanta on jonkin verran vähentynyt myös elinympäristön tuhoutumisen vuoksi.

Korkeasaaressa

Amazonia-talossa majailevat asuvat hiilikilpikonnat Lovi ja Nystyrä tulivat Korkeasaareen yksityisenä lahjoituksena vuonna 1978, ja olivat silloin jo muutaman vuoden ikäisiä. Tällä hetkellä nämä uroskilpikonnat ovat siis lähes 50-vuotiaita ja siten yksiä Korkeasaaren vanhimmista eläimistä! Kolmas, nuorempi naaraskilpikonna Greta saatiin vuonna 2019 niin ikään yksityisenä lahjoituksena. Hiilikilpikonnat asuvat pikkuapinoiden kanssa samassa tarhassa. Kesällä hiilikilpikonnat pääsevät välillä ulkoilemaan.