Hiiripöllö

Hiiripöllön alkuperäisintä elinympäristöä ovat suoalueet, puoliavoimet tunturikankaat ja laajat paloaukeat. Nykyään yleisin pesimäympäristö on kuitenkin hakkuuaukea. Muutaman vuoden ikäisinä aukot heinittyvät voimakkaasti ja ovat ihanteellista elinympäristöä pöllön saaliseläimille eli myyrille. Ihmisestä hiiripöllö ei pesäpaikkaansa valitessaan välitä. Lapissa laji voi pesiä talojen pihapiirissä, etelämpänä pesiä on löydetty esikaupunkialueiden reunametsistä ja valtateiden reunapuista. Muista pöllöistä poiketen hiiripöllö on aktiivinen päiväsaikaan. Lajin kokonaislevinneisyys kattaa Euraasian ja Pohjois-Amerikan havumetsäalueen.

Hiiripöllö ei rakenna itse pesäänsä, vaan käyttää usein palokärkien vanhoja koloja.

Suojelu

Hiiripöllö pesi 1800-luvulla yleisenä Keski- ja Pohjois-Suomessa. Vielä 1930-luvulla laji pesi Lapissa runsaana, mutta sen jälkeen hiiripöllöjen määrä etenkin Keski-Suomessa ja Oulun läänissä väheni jyrkästi. Vähenemisen syyt olivat todennäköisesti ilmastollisia, mutta myös vuosikymmeniä jatkunut tehokas munienkeruu ja emolintujen ampuminen talvivaellusten aikana varmasti vaikuttivat vähenemiseen. Hiiripöllökantojen palautuminen alkoi 1960-luvun alkupuolella ja jatkuu edelleen. Nykyisin myyrähuippuvuosiemme pesivien parien määrä on muutamia tuhansia pareja. Hiiripöllön vankinta esiintymisaluetta on Lapin metsävyöhyke ja myyrähuippuvuosina Oulun lääni, jossa pesii hajapareja myös keskinkertaisina ravintovuosina. Satunnaisia hajapesintöjä on myyrähuippuvuosina todettu Etelä-Suomessa asti. Myyräkatovuosina pöllöt kuitenkin vaeltavat maamme rajojen ulkopuolelle.

Korkeasaaressa

Hiiripöllöt asuvat Korkeasaaren pohjoisrinteessä, lähellä pesukarhuja. Hiiripöllö kuuluu lajeihin, jotka eivät kovin helposti lisäänny tarhaoloissa, mutta Korkeasaaressa on useana vuonna ollut hiiripöllönpoikasia. Pesä sijaitsee lahopökkelön päässä tai pöntössä tarhan alarinteessä.