Hirvi

Hirvi on metsiemme ylväs kulkija, joka on sopeutunut erinomaisesti vaihtuviin vuodenaikoihimme. Syksyllä sonnit taistelevat naaraiden suosiosta, kunnes naaras valitsee sulhonsa. Talvella hirvet elävät säästöliekillä pienissä laumoissa. Kesän tullen laumat hajaantuvat ja hirvet etsivät ravintoa vehreiltä ranta-alueilta ja reheviltä laitumilta. Toukokuussa hirvilehmä synnyttää useimmiten kaksosvasat, jotka seuraavat emoaan vuoden päivät. Syntyessään punaruskeat ja pilkuttomat vasat tummuvat kesän mittaan.

Vain uroshirvellä on sarvet. Ne ovat kokonaan luuta, niiden kärkiväli voi olla kaksikin metriä ja paino siksi kymmenen kilon kieppeillä. Hirvi pudottaa sarvensa vuosittain, yleensä tammikuussa, ja alkaa kasvattaa uusia sarvia syksyn kiima-aikaa varten. Sarvet voivat olla lapio- tai hankomalliset, tai jotain näiden väliltä.

Hirvi on Suomen suurin nisäkäs. Uros voi painaa yli 700 kg.

Suojelu

Hirvi oli vaarassa hävitä Suomesta 1900-luvun alussa, jolloin niitä oli liiallisen metsästyksen vuoksi enää muutama sata yksilöä. Laji rauhoitettiin kymmeneksi vuodeksi, mikä käänsi hirvikannan tasaiseen kasvuun. Vuonna 1933 päätettiin sallia jokasyksyinen hirvenmetsästys. Hirvikanta otti kasvupyrähdyksen 1970-luvulla, jonka aikana hirvien määrä kasvoi 15 000 yksilöstä peräti 95 000 yksilöön. Kannan kokoa säädellään metsästyksellä, jotta liikennevahingoilta ja taimikkotuhoilta vältyttäisiin. Hirvi on nykyään taloudellisesti tärkein riistalajimme ja niitä arvioidaan olevan metsissämme yli 100 000.

Hirvet ovat hyviä uimaan.

Korkeasaaressa

Korkeasaaren hirvet ovat kotoisin Jämsän Hirvikartanosta, josta ne tuotiin kesällä 2015. Emohirvi on syntynyt vuonna 2010 ja sen tytär vuonna 2014. Tytär on uusien asioiden suhteen rohkeampi, emohirvi taas hakeutuu rohkeammin hoitajien luo. Hirvien ruokalistalla ovat oksat, kerput, pelletit, porkkanat ja heinä. Hoitajat eivät työskentele samassa tilassa hirvien kanssa.