Kylmään vuoriston karuihin olosuhteisiin hyvin sopeutunut jakki on naudan lähisukulainen. Se on tärkeä ja yleinen kotieläin etenkin Tiibetissä ja Mongoliassa. Tummakarvainen ja kookkaampi villijakki on uhanalainen.

Pakistanissa harrastetaan kesyjakeilla jakkihiihtoa ja jakkipooloa!

Jakkilehmät elävät vasikoineen laumoissa, lehmiä paljon kookkaammat sonnit viihtyvät syksyistä kiima-aikaa lukuun ottamatta yksin tai pienissä ryhmissä. Villijakkisonnit mörisevät vain kiima-aikana, kesyjakit ovat äänekkäitä muulloinkin. Kömpelöstä ja tukevasta ulkonäöstään huolimatta jakki on ketterä kiipeilijä jäisillä ja jyrkillä rinteillä.

Suojelu

Villijakkia uhkaa kilpailu ja risteytyminen kotieläinten kanssa, karjasta leviävät taudit sekä ihmisen levittäytyminen yhä laajemmalle vuoristoon. Ilmaston lämpeneminen saattaa myös uhata jakin olemassaoloa, sillä liian lämpimässä jakki ei menesty. Kesyjakkeja arvioidaan olevan 14 miljoonaa yksilöä, villijakkien kanta-arvio on 7000-10 000 yksilöä.

Korkeasaaressa

Korkeasaareen saapui marraskuussa 2018 Kolmårdenin eläinpuistosta kaksi jakkilehmää, Vinda ja Lantärna. Ne jakavat tarhan muiden Keski-Aasian ylänköjen heinänsyöjien, mongolianvillihevosten ja kulaanien kanssa. Kuten muutkin eläintarhojen jakit, Vinda ja Lantärna ovat kesyjakkeja.

Vaikka jakki muistuttaa myskihärkää, lajit eivät ole läheisiä sukulaisia!

Kylmään ilmanalaan sopeutuneet jakit tarvitsevat lämpimän vuodenajan varalle auringonpaisteelta suojaavan katoksen. Korkeasaaressa on ollut jakkeja aiemminkin, viimeksi 1990-luvulla. Silloin ne asuivat nykyisen visenttitarhan kohdalla pienemmässä aitauksessa.