Kani

Villikani on pienikokoisempi kuin rusakko (Lepus europeaus) ja metsäjänis (L. timidus) ja sillä on selvästi lyhyemmät korvat. Myös jalat ovat lyhyemmät ja siitä syystä kaniini loikkii lyhyempiä loikkia. Kaniini ei voi saada poikasia jänisten kanssa, koska niillä on eri lukumäärä kromosomeja. Villikanista on jalostettu lukuisia kesykanirotuja.

Kaikille jäniseläimille on yhteistä varoitusmerkkinä toimiva jalkojen tömistys.

Kaniini kaivaa maahan käytäviä, joissa ne elävät yhdyskuntina. Tämä rajoittaa kaniinien levinneisyyden alueille, jossa maaperä soveltuu kaivamiselle. Kasvillisuudella ei ole yhtä suurta merkitystä ja laji elää erilaisissa elinympäristöissä metsistä avoimiin niittyihin.

Suojelu

Kaniinin alkuperäinen levinneisyysalue on Välimeren alueella Espanjassa, Portugalissa ja Luoteis-Afrikassa. Ihmisen avustuksella sopeutuvainen laji on kuitenkin levinnyt muuallekin, ja nykyään sitä tavataankin lähes koko Euroopassa. Alkuperäisellä elinalueellaan kanien määrä on vähentynyt voimakkaasti tautien, elinympäristön muutosten ja ihmistoiminnan vuoksi ja laji katsotaankin silmälläpidettäväksi.

Helsingin puisto- ja viheralueille levittäytynyt kaupunkikaniini eli citykani on vieraslaji, jonka kanta on saanut alkunsa luontoon vapautetuista kesyistä lemmikkikaneista. Ensimmäiset havainnot maailman pohjoisimmasta populaatiosta tehtiin 1980-luvun puolivälissä Kyläsaaressa ja Arabianrannassa.

Korkeasaaressa

Korkeasaaren kanit ovat kesykaneja. Vaalea, pidempiturkkinen uros saapui kesällä 2019, ja poikasia syntyi loppukesästä. Kesäisin kanit ovat tarhassaan Karhulinnaa vastapäätä. Talven ne viettävät lämpimissä takatiloissa, joissa ne eivät ole yleisön nähtävillä.