Karhu

Karhu on Suomen kookkain petoeläin, mutta syö enimmäkseen kasviravintoa. Sille maistuvat pehmeät versot, lehdet, juuret, marjat ja vilja, mutta myös kaikenlainen eläinravinto kuten pikkunisäkkäät ja kalat. Karhu liikkuu suuresta koostaan huolimatta ketterästi, kiipeää ja ui hyvin.

Pohjois-Euroopassa karhut nukkuvat talviunta, jolloin niiden ruumiinlämpö laskee muutaman asteen ja elintoiminnot hidastuvat. Talviuni on karhujen tapa selvitä pitkästä talvesta, kun ravintoa on tarjolla vähän. Ennen unille käymistä karhu lihottaakin itsensä, syöden paljon etenkin sokeripitoisia marjoja. Karhunpennut syntyvät emon talviunen aikana tammi-maaliskuussa. Niiden syntymäpaino on vain 350-500 grammaa. Pennut kömpivät ulos pesästä touko-kesäkuussa, ja pysyvät emonsa mukana pari vuotta. Kun naaraalla on mukanaan nuoret pennut, se välttelee liikkuessaan uroksia, sillä ne voivat tappaa vieraat pennut. Naaras ei saa jälkeläisiä joka vuosi.

Metsässä karhu väistää ihmistä, jos kuulee tai haistaa tämän. Ihminen näkee karhun vain harvoin.

Suojelu

Suomen karhumäärä on kasvanut viime vuosina rauhoittamisen ja metsästysrajoitusten myötä. Nykyään karhuja on koko maan alueella, yhteensä reilut 2000 yksilöä. Karhu kuuluu olennaisena osana Suomen eläimistöön, ja se on maamme kansalliseläin. Vaikka karhu luokitellaankin maailmanlaajuisesti elinvoimaisesti, on sen luokitus Suomessa silmälläpidettävä. Karhu kuuluu Suomessa metsästettäviin lajeihin, kaatolupia myönnetään vuosittain noin sata.

Monin paikoin Euroopassa karhu on uhanalainen metsästyksen ja elinympäristön häviämisen takia. Ranskan Pyreneillä karhuja suojellaankin istuttamalla hedelmäpuita ja lisäämällä pölyttäjähyönteisten määrää alueella.

Eläintarhoissa asuvista karhuista pidetään Euroopassa kantakirjaa. Karhut ovat yksiä eläintarhakävijöiden suosikkielämiä, joilla on tärkeä opetuksellinen rooli.

Korkeasaaressa

Korkeasaari sai ensimmäiset karhunsa jo vuonna 1888, eli vuotta ennen kuin eläintarha virallisesti perustettiin. Eläintarhan alkutaipaleen karhuista muistuttavat myös 1900-luvun alussa rakennetut karhulinnat, jotka ovat arkkitehtuuriltaan hienoja mutta eläintiloina nykymittapuun mukaan kelvottomina.

Nykyisessä Karhulinnassa asuu kaksi karhua, Ähtärin eläintarhassa vuonna 2001 syntynyt Sofia sekä sen vuonna 2006 Korkeasaaressa syntynyt naaraspentu Yulia. Ne ovat hyvin samannäköisiä, mutta käyttäytymisessä on joitakin eroja – esimerkiksi nuorempi karhuista pitää uimisesta, mutta sen emo tyytyy kahlaamaan. Karhut nukkuvat talviunta sisätiloissa omissa pesäkopeissaan yleensä marraskuulta maaliskuun alkuun.

Karhun suosikkiruokaa on hunaja.