Kuningaspyton Kuningaspyton on kotoisi Afrikan länsi- ja keskiosien ruohikko-, savanni- ja metsikköalueilta. Laji ei kuitenkaan siedä äärimmäistä kuivuutta. Kuningaspyton on pienehkö kuristajakäärme, joka on myös suosittu lemmikkieläin. Se on yksi pienimmistä pytonlajeista. Lajia on joskus kutsuttu myös pallopytoniksi. Laji on yöaktiivinen ja viihtyy päivisin piileksien maakolossa tai kiven alla. Uhattuna kuningaspyton kietoutuu tiiviiksi palloksi kätkien päänsä pallon sisään. Kuningaspyton pyydystää ravinnokseen pieniä jyrsijöitä, jotka se tukehduttaa kuristamalla. Myös linnut muodostavat tärkeän osan sen ravinnosta joillain alueilla. Naaras munii 6-10 munaa kuivan kauden jälkipuoliskolla helmikuun ja huhtikuun välissä, ja hautoo muniaan kietoutumalla tiukasti niiden ympärille. Poikaset kuoriutuvat noin kahden kuukauden kuluttua. Suojelu Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN muutti vuonna 2021 kuningaspytonin uhanalaisuusluokituksen silmälläpidettäväksi, aikaisemmin laji on katsottu elinvoimaiseksi. Joillain alueilla lajia metsästetään runsaasti lihan ja kauniin nahan vuoksi. Laiton lemmikkikauppa muodostaa kuitenkin todennäköisesti merkittävimmän uhan lajille: asiantuntijoiden mukaan kuningaspytoneita uhkaa häviäminen etenkin Länsi-Afrikan luonnosta lemmikiksi keräämisen vuoksi. Laji lisääntyy myös terraario-olosuhteissa, mutta kuningaspytoneiden kasvattamisen ei katsota auttavan riittävästi luonnonkannan suojelussa. Kuningaspyton onkin Afrikasta eniten EU:n alueelle kuljetettu CITES-sopimukseen kuuluva laji. Osana säätelemätöntä kaupallista kasvatusta käärmeitä on vapautettu luontoon Togossa, mutta tämän on osoitettu aiheuttavan negatiivisia vaikutuksia lajille, sillä vapautuksissa ei ole huomioitu osapopulaatioiden geneettisiä eroavaisuuksia. Korkeasaaressa Korkeasaaren kuningaspyton viihtyy terraarionsa kivien alla tai puunrungon sisällä. Se saapui Korkeasaareen huhtikuussa 2014. Lempeäluonteinen kuningaspyton on ollut mahdollista kohdata lähietäisyydeltä Korkeasaaren Kohtaa pelkosi -tapahtumassa.
