Lehtopöllö

Lehtopöllö elää Suomessa levinneisyytensä pohjoisella äärirajalla. Sen aavemaista huhuilua voi kuulla keväisin maamme eteläosissa. Fennoskandian pohjoisosia lukuun ottamatta lehtopöllöä tavataan koko Euroopassa. Lehtopöllö viihtyy myös kulttuurimaisemassa viljelysten äärellä, kunhan vaan suojaista metsikköä on tarjolla. Se voi asettua myös pihapiiriin. Laji muistuttaa sukulaistaan viirupöllöä, mutta on pienempi.

Ilmaston leudontuminen suosii lehtopöllön ruskeaa värimuotoa.

Lehtopöllö voi olla harmaa tai ruskea. Aiemmin valtaosa Suomen lehtopöllöistä edusti harmaata värimuotoa, joka on paremmin sopeutunut kylmään ilmastoon. Sillä on parempi suojaväri, lämpimämmät ja pöyheämmät höyhenet ja se elää talvella ikään kuin säästöliekillä. Viime aikoina ruskea värimuoto on yleistynyt.

Lehtopöllön ruokalistalle kuuluu hiirien ja myyrien lisäksi pikkulintuja, sammakoita, matoja ja kovakuoriaisia. Pesä on pöntössä, isossa puunkolossa tai jopa rakennuksen ullakolla. Naaras munii keväällä, normaalisti maaliskuun lopulla. Vanhemmat, etenkin naaras, puolustavat poikasiaan ärhäkästi.

Suojelu

Lehtopöllö on kolopesijä, joka saattaa hakeutua savupiippuihin pesäpaikkaa etsiessään. Pari kertaa vuodessa Korkeasaaren Villieläinsairaalaan tuodaankin savupiipun hormiin juuttuneita, nokisia lehtopöllöjä hoitoon. Pöllön menemistä piippuun voi ehkäistä asettamalla piipun päälle metalliverkon. Lehtopöllö luokitellaan sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa elinvoimaiseksi lajiksi.

Korkeasaaressa

Korkeasaaressa asuu kaksi lehtopöllökoirasta, joiden tarha sijaitsee kameleita vastapäätä. Molemmat pöllöt ovat harmaata värimuotoa. Niistä vanhempi on syntynyt vuonna 2013 Ähtärin eläinpuistossa, toinen on syntynyt luonnossa. Se tuotiin loukkaantuneena hoitoon Villieläinsairaalaan, mutta ei kuntoutunut täysin lentokuntoiseksi, joten sille anottiin poikkeuslupa jäädä eläintarhaan.