Markhor

Markhorit eli kierteissarvivuohet liikkuvat taitavasti elinympäristössään Himalajan vuorten rinteillä. Ne suosivat kallioisimpia ja jyrkimpiä osia vuoristosta. Korkeasaaren alalaji on levinneisyydeltään pohjoisin ja elää luonnossa Turkmenistanin, Tadzikistanin ja Uzbekistanin alueella.

Markhor-nimi tarkoittaa vanhassa persiankielessä käärmeentappajaa.

Sekä urosten että naaraiden sarvet ovat kierteiset. Naaraiden sarvet kasvavat reilun 20 sentin mittaisiksi, sen sijaan urosten sarvet kasvavat pituutta ja painoa koko eliniän. Vanhojen urosten sarvet voivat olla jopa puolitoistametriset.

Markhorit hyödyntävät ravintonaan sekä ruohokasveja että puiden lehtiä ja oksia, joita ne kurkottelevat etenkin talvisin. Markhorlauma on alati valppaana petojen, kuten lumileopardin tai ilveksen, varalta. Hyvän haju- ja näköaistinsa avulla ne havaitsevat lähestyvän vaaran ja loikkivat vauhdikkaasti pakoon.

Markhorit elävät jyrkillä rinteillä, villilampaat tasankoniityillä – näin molemmille on tilaa Himalajan vuoristossa. Molemmat ovat lumileopardin saaliseläimiä.

Suojelu

Lisääntymisikäisiä markhoreita (Capra falconeri) arvioidaan olevan luonnossa yhteensä noin 6 000 ja laji luokitellaan silmälläpidettäväksi. Korkeasaaren markhorit edustavat Turkmenistanin, Tadzikistanin, Afganistanin ja Uzbekistanin vuoristoissa esiintyvää alalajia (Capra falconeri heptneri), joita on luonnossa reilu 1000. Alalaji on erittäin uhanalainen. Markhorien uhanalaisuuden syynä on metsästys komeiden kierresarvien vuoksi ja kesyvuohien tulo lajin laidunalueille. Markhorin sarvista tehtyä jauhetta käytetään myös kansanlääkinnässä.

Markhorit ovat läheistä sukua myös kesyvuohille.

Uhanalaisuutensa vuoksi markhorista on vuodesta 1997 lähtien pidetty eurooppalaista kantakirjaa, ja laji otettiin mukaan eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan (EEP) vuonna 2010. Lajikoordinaattorina toimii Korkeasaaren eläintenhoidon ja -suojelun johtaja Nina Trontti. Euroopan tarhakanta on noin 300 yksilöä.

Korkeasaaressa

Korkeasaaren markhorlauma elää saaren läntisillä kallioilla, upeassa ja laajassa rinnetarhassaan. Laumassa on muutama uros ja useita naaraita. Komeimmat sarvet on Moskovan eläintarhassa syntynyneellä Elmo-pukilla, joka on viime vuosina Korkeasaaressa syntyneiden kilien isä. Nykyisin se on kastroitu, mutta senkin jälkeen Elmon sukusoluja on käytetty keinohedelmöitykseen Euroopassa – se on isä Ranskassa syntyneelle kilille!