Myskihärkä

Arktisella tundralla elävä myskihärkä selviää erittäin kylmissä ja ankarissa oloissa. Paksu ja pitkä talviturkki suojaa erinomaisesti pakkaselta ja tuulelta. Myskihärkiä oli jo jääkaudella, jolloin ne elivät nykyistä laajemmalla alueella ja samoilla kylmillä aroilla käyskentelivät myös villamammutit ja villasarvikuonot.

Myskihärän talviturkin karvat voivat olla jopa metrin mittaisia.

Myskihärät elävät pienissä laumoissa, joissa on tarkka hierarkia. Arvojärjestystä selvitellään iskemällä otsat vastakkain ja otsassa onkin vahva luupanssari suojana. Kun lauma joutuu uhatuksi, vahvimmat eläimet puolustavat heikompiaan kerääntymällä niiden ympärille piiriin sarvet ulospäin. Myskihärkämuuri on tehokas suoja jopa susia vastaan.

Suojelu

Jääkauden loputtua myskihärkä hävisi kokonaan Euraasian mantereelta ja ihmisellä arvellaan olleen osuutensa asiaan. Myskihärkien tehokas puolustusrinki ei riitä torjumaan ihmistä aseineen, etenkään tuliaseiden aikakaudella. Laji oli hävitä sukupuuttoon metsästyksen vuoksi, mutta suojelun ansiosta myskihärän tilanne on nykyään parempi. 1900-luvulla myskihärkiä siirrettiin Pohjois-Amerikasta Venäjälle sekä Grönlannista Alaskaan ja Norjaan. Norjasta myskihärkä levisi myös Ruotsiin, mistä se on sittemmin hävinnyt.

Myskihärän elinalueet ovat pirstaloituneet ja populaatiot ovat eristyneet toisistaan, mikä tekee kannan koon arvioinnista vaikeaa. Ilmastonmuutos on suurin uhka myskihärälle. Ympäristön lämpenemisen myötä leviävät taudit ja loiset voivat aiheuttaa tuhoa etenkin Kanadassa lajin eteläisimmillä elinalueilla.

Myskihärkä kuuluu eläintarhojen yhteiseen suojeluohjelmaan, jolla pyritään luomaan elinvoimainen tarhakanta lajin tulevaisuuden turvaksi. Eläintarhat ovat ottaneet tavoitteeksi sekoittaa suojelutarkoituksessa eri alueilta kotoisin olevien myskihärkien geeniperimää, sillä eläintarhoissa on vain noin 80 myskihärkää.

Härkämäisestä olemuksestaan huolimatta myskihärkä on sukua vuohille ja lampaille.

Korkeasaaressa

Korkeasaareen tuotiin Moskovan eläintarhasta myskihärkäsisarukset keväällä 2016. Uros siirrettiin Ruotsin Järvzoohon joulukuussa 2017 ja paluukyydissä Korkeasaareen saapui nuori myskihärkäuros. Kaikkien suruksi myskihärkänaaras kuoli tulehduksen vuoksi vain hieman uroksen saapumisen jälkeen. Pariskunnan toivottiin lisääntyvän, sillä ne olisivat olleet geneettisesti arvokkaita ja niiden jälkeläiset olisivat olleet hyvin toivottuja suojeluohjelmalle. Nyt uros on tarhassa yksin, mutta uutta paria etsitään. Myskihärkien tarha on keskisaaressa tunturipöllöjen naapurissa. Tarha ehti olla tyhjillään muutaman vuoden, sillä myskihärkien saaminen Suomeen oli monen mutkan takana.