Preerikko

Preerikko on oravan sukuinen jyrsijä, jonka vanha nimitys preeriakoira perustuu sen haukkumista muistuttavaan varoitusääneen. Varoituksen kuulleessaan koko lauma katoaa turvaan kaivamaansa tunneliverkostoon. Ne tulevat takaisin ulos vasta kuullessaan vartijan päästämän ”vaara ohi”- vinkaisun.

Preerikot syövät heinäkasvillisuuden sopivan korkuiseksi, jolloin niillä on parempi näkyvyys ympäristöönsä.

Preerikot elävät perhekunnittain. Useista perhekunnista muodostuu preerikkokaupunkeja, joissa voi olla tuhansia yksilöitä. Preerikot tervehtivät toisiaan hieromalla hampaitaan vastakkain. Jos vastaantulija on vieras, se ajetaan pois. Perheenjäsenten kanssa tervehtiminen jatkuu rapsutteluna.

Preerikko on usein talvellakin aktiivinen, mutta se saattaa vaipua talven kylmimmäksi ajaksi talvilevolle. Se kasvattaa talveksi paksun ihonalaisen rasvakerroksen, jonka voimin se pärjää talven yli.

Suojelu

Vaikka preerikko luokitellaankin elinvoimaiseksi lajiksi, viime vuosikymmeninä kanta on vähentynyt voimakkaasti. Syitä on monia, kuten kolonioissa leviävät taudit, myrkyttäminen ja elinalueiden pirstaloituminen.

Preerikot ovat tärkeää ravintoa monille muille eläimille. Myös erittäin uhanalainen mustajalkahilleri käyttää preerikkoja ravintonaan ja preerikoiden kannan väheneminen on merkittävä syy mustajalkahillerin vähenemiseen. Suojelutoimilla ja palautusistutuksilla mustajalkahillerin kanta on saatu nousemaan 1900-luvun lopun aallonpohjasta, mutta lajin suojelu vaatii edelleen paljon työtä.

Korkeasaaressa

Korkeasaareen saapui vuoden 2018 lopulla kymmenen yksilön preerikkoryhmä Kööpenhaminan eläintarhasta. Talveksi ne vetäytyvät levolle sisätiloihinsa. Kevään lämpimien säiden myötä ne heräilevät, ja ovat nähtävillä tarhassaan Amazonia-talon takana.