Rupikonna

Suomessa rupikonnaa tavataan Lappia myöten, mutta sen elinalueita tunnetaan vielä puutteellisesti. Se on yöeläin ja se liikuskelee ihmisten lähiympäristössä puutarhoissa ja pihoilla etanoita, kärpäsiä, kastematoja ja muita ötököitä syöden.

Rupikonna kurnuttaa hiljaisesti sarjoina erilaisia näppäyksiä.

Rupikonnat kutevat sammakkoja myöhemmin isohkoissa syvissä lammissa, järvissä tai murtovesilahdissa. Naaras laskee munat 4-5 metrin pituisena nauhana, jonka se kietoo tiukasti risujen ympärille. Käytyään läpi uodonvaihdoksen konna on vasta sentin pituinen. Nuoret rupikonnat loikkivat sammakoiden tapaan, aikuinen rupikonna sen sijaan ei loiki lainkaan, vaan liikkuu kävelemällä.

Rupikonna erittää ihostaan myrkyllistä limaa, bufotoksiinia, joka ei ole kuitenkaan ihmiselle vaarallista. Sen sijaan koira voi rupikonnan syötyään voida todella huonosti. Pedot oppivatkin karttamaan rupikonnaa kerran erehdyttyään.

Suojelu

Sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa rupikonna luokitellaan elinvoimaiseksi lajiksi. Kaikki maamme sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja – tämä koskee myös kutua ja nuijapäitä. Suomessa elää nykyään viisi erilaista sammakkoeläinlajia: rupikonnan lisäksi sammakko, viitasammakko, rupilisko ja vesilisko.