Ruskeakarhu

Karhu on Suomen kookkain petoeläin, mutta syö enimmäkseen kasviravintoa. Sille maistuvat pehmeät versot, lehdet, juuret, marjat ja vilja, mutta myös kaikenlainen eläinravinto kuten pikkunisäkkäät ja kalat. Karhu liikkuu suuresta koostaan huolimatta ketterästi, kiipeää ja ui hyvin.

Karhun suosikkiruokaa on hunaja.

Pohjois-Euroopassa karhut nukkuvat talviunta, jolloin niiden ruumiinlämpö laskee muutaman asteen ja elintoiminnot hidastuvat. Talviuni on karhujen tapa selvitä pitkästä talvesta, kun ravintoa on tarjolla vähän. Karhunpennut syntyvät emon talviunen aikana.

Suojelu

Monin paikoin Euroopassa karhu on uhanalainen metsästyksen ja elinympäristön häviämisen takia. Suomen karhumäärä on kasvanut viime vuosina rauhoittamisen ja metsästysrajoitusten myötä. Nykyään karhuja on koko maan alueella, yhteensä noin 800 yksilöä.

Metsässä karhu väistää ihmistä, jos kuulee tai haistaa tämän. Ihminen näkee karhun vain harvoin.

Karhu kuuluu olennaisena osana Suomen eläimistöön ja se on maamme kansalliseläin. Karhut ovat eläintarhojen suosikkielämiä, joilla on tärkeä opetuksellinen rooli.

Korkeasaaressa

Korkeasaari sai ensimmäiset karhunsa jo vuonna 1888, eli vuotta ennen kuin eläintarha virallisesti perustettiin. Eläintarhan alkutaipaleen karhuista muistuttavat myös 1900-luvun alussa rakennetut karhulinnat, jotka ovat arkkitehtuuriltaan hienoja mutta eläintiloina nykymittapuun mukaan kelvottomina.

Nykyisessä Karhulinnassa asuu kaksi karhua, vuonna 2001 Ähtärissä syntynyt emo sekä sen vuonna 2006 syntynyt tyttöpentu. Ne ovat hyvin samannäköisiä, mutta käyttäytymisessä on joitakin eroja – esimerkiksi nuorempi karhuista pitää uimisesta, mutta sen emo tyytyy kahlaamaan. Karhut nukkuvat talviunta sisätiloissa omissa pesäkopeissaan marraskuulta maaliskuun alkuun.