Sierainlaiskiainen

Laiskiainen viettää lähes koko elämänsä roikkumalla ylösalaisin puun oksalla. Se saattaa viettää koko elämänsä yhdessä sademetsän puussa. Karva kasvaa maata kohden, eli mahapuolelta kohti selkää. Venezuelan ja Brasilian vuoristometsissä elävä sierainlaiskiainen kuuluu kaksivarvaslaiskiaisiin, joilla on kaksi kynttä etujaloissa. Kynnet ovat hyvä työkalu roikkumiseen, kiipeilyyn, turkin hoitoon ja puolustautumiseen.

Kosteassa ilmastossa laiskiaisen turkissa voi kasvaa levää. Vihertävä laiskiainen maastoutuu entistä paremmin lehvästöön.

Laiskiaisella on hyvin hidas aineenvaihdunta. Se käy tarpeillaan noin kerran viikossa, jolloin se laskeutuu puusta alas. Ruumiinlämpökin on vain 24-33 astetta. Laiskiainen nukkuu vuorokaudesta noin yhdeksän tuntia. Tarhaoloissa, jossa ravinto on taattu, maistuvat nokosetkin laiskiaisille paremmin ja unille voi tulla mittaa jopa 15-20 tuntia.

Vaikka laiskiainen on nimensä mukaisesti hidasliikkeinen, se osaa tarpeen vaatiessa liikkua ripeästi, uida hyvin ja puolustautua aggressiivisesti kynsillään.

Korkeasaaressa

Korkeasaaren Amazonia-talossa, yleensä korkealla oksiston ja lehtien seassa, näkyy ruskeanharmaata karvahattua muistuttava eläin. Se on Coco, yli neljänkymmenen vuoden ikään ehtinyt laiskiaisnaaras. Korkeasaareen se on saatu Seattlen eläintarhasta 1985, mutta se on syntynyt luonnossa Panamassa noin vuonna 1973. Se onkin niitä harvoja Korkeasaaren eläinyksilöitä, jotka eivät ole syntyneet eläintarhoissa.

Korkeasaaren Coco on jo yli nelikymppinen!

Laiskiaisen herkkua Korkeasaaressa ovat keitetty peruna ja porkkana. Ruokalistalla on myös mm. bataattia, ituja, lehtisalaattia, voikukanlehtiä, rypäleitä, tuoreita oksia sekä muita hedelmiä ja vihanneksia. Cocon ruokailua helpotetaan usein antamalla ruoka lähes suoraan sen suuhun. Laiskiaisen kanssa yhteisessä tarhassa asuu pampa-aguteja.