Tunturipöllö

Tunturipöllöt viettävät usein vaeltelevaa elämää. Ne vaihtavat paikkaa sen mukaan, mistä löytävät parhaiten ravintoa. Tunturipöllön ominta aluetta ovat pohjoiset puuttomat tundrat ja siellä ne myös pesivät. Lähialueillamme tunturipöllöjen pesintä riippuu tunturisopulien ja myyrien runsaudesta. Yhden tunturipöllön päiväannos on noin viisi jyrsijää päivässä, joten usean poikasen ruokkiminen on työlästä koiraalle, joka huolehtii saalistuksesta poikasten ollessa pieniä. Naaras hoitaa poikasia maassa olevassa pesässään ja paloittelee niille koiraan tuoman ravinnon. Tunturipöllöjen valkoinen väri piilottaa ne katseilta lumisessa maisemassa.

Tunturipöllöillä on lämpimän näköiset höyhenpeitteiset talvitossut!

Suojelu

Suomessa tunturipöllö pesii Tunturi-Lapin alueella, mutta vain harvoin. Pesintöjen välissä voi kulua useita vuosia. Vuonna 2007 yksi pari onnistui hoitamaan poikasensa aikuisiksi saakka Enontekiöllä. Suomessa laji luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Tunturipöllön elinalue on valtava: koko pohjoinen tundra-alue ympäri maapallon. Kansainvälisesti laji luokiteltiin vuonna 2017 ensimmäisen kerran vaarantuneeksi. Tunturipöllöt liikkuvat ravinnon perässä pitkiä matkoja, joten kannan koon arviointi on vaikeaa. Vielä muutama vuosi sitten arveltiin, että tunturipöllöjä on noin 200 000, mutta viimeisimpien arvioiden mukaan pesivien parien määrä on noin 14 000, siis noin 28 000 aikuista yksilöä, ellei vähemmänkin.

Koiras on lähes kokovalkoinen, naaraalla on tummia pilkkuja suojavärinä.

Korkeasaaressa

Nykyinen tunturipöllöpari on muuttanut Korkeasaareen 2009 Tallinnan ja Frankfurtin eläintarhoista. Poikasia parilla on suunnilleen joka toinen kevät ja aikuiseksi kasvettuaan poikaset siirretään ensin eläintarhan sisällä omaan tarhaansa ja sitten kokonaan toiseen eläintarhaan. Eläintenhoitajat tuovat pöllöille päivittäin 4-5 hiirtä per nokka. Rehukeittiön pakkasesta syömälämpöisiksi sulatetut hiiret asetellaan usein puun tai kiven päälle tarjolle.