Tunturipöllö

Tunturipöllöt viettävät usein vaeltelevaa elämää. Ne vaihtavat paikkaa sen mukaan, mistä löytävät parhaiten ravintoa. Tunturipöllön ominta aluetta ovat pohjoiset puuttomat tundrat ja siellä ne myös pesivät. Lähialueillamme tunturipöllöjen pesintä riippuu tunturisopulien ja myyrien runsaudesta. Yhden tunturipöllön päiväannos on noin viisi jyrsijää päivässä, joten usean poikasen ruokkiminen on työlästä koiraalle, joka huolehtii saalistuksesta poikasten ollessa pieniä. Naaras hoitaa poikasia maassa olevassa pesässään ja paloittelee niille koiraan tuoman ravinnon. Tunturipöllöjen valkoinen väri piilottaa ne katseilta lumisessa maisemassa. Koiras onkin lähes kokovalkoinen, naaraalla on tummia pilkkuja suojavärinä.

Tunturipöllöillä on lämpimän näköiset höyhenpeitteiset talvitossut!

Suojelu

Tunturipöllön elinalue on valtava: koko pohjoinen tundra-alue ympäri maapallon. Kansainvälisesti laji luokiteltiin vuonna 2017 ensimmäisen kerran vaarantuneeksi. Tunturipöllöt liikkuvat ravinnon perässä pitkiä matkoja, joten kannan koon arviointi on vaikeaa. Vielä muutama vuosi sitten arveltiin, että tunturipöllöjä on noin 200 000, mutta viimeisimpien arvioiden mukaan pesivien parien määrä on noin 14 000 – tämä tarkoittaa siis noin 28 000 aikuista yksilöä, ellei vähempääkin.

Suomessa tunturipöllö pesii Tunturi-Lapin alueella, mutta vain harvoin. Pesintöjen välissä voi kulua useita vuosia. Suomessa laji luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi.

Kesällä 2021 tunturipöllö otettiin mukaan eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan (EEP), jonka avulla lajin tarhakanta pyritään pitämään elinvoimaisena. Lajin suojelukoordinaattorina toimii Korkeasaaren tutkimuskoordinaattori Kirsi Pynnönen-Oudman. Suojeluohjelman perimmäinen tarkoitus on mahdollistaa lintujen luontoonpalautukset tulevaisuudessa, mikäli tunturipöllöjen tilanne luonnossa heikkenee entisestään.

Korkeasaaressa

Nykyinen tunturipöllöpari Bianca ja Benji muuttivat Korkeasaareen vuonna 2009 Tallinnan ja Frankfurtin eläintarhoista. Poikasia parilla on suunnilleen joka toinen kevät. Aikuiseksi kasvettuaan poikaset siirretään ensin Korkeasaaren sisällä omaan tarhaansa, ja sitten kokonaan toiseen eläintarhaan. Lajin eurooppalaista kantakirjaa ylläpidetään Korkeasaaresta käsin.

Eläintenhoitajat tuovat pöllöille päivittäin neljästä viiteen hiirtä per nokka. Rehukeittiön pakkasesta syömälämpöisiksi sulatetut hiiret asetellaan usein puun tai kiven päälle tarjolle.