Villisika

Villisika on kesyn sian kantamuoto. Aikuinen villisika on tummakarvainen, mutta poikasina villisiat ovat vaaleanruskeita ja raidallisia, mikä on oiva suojaväri kasvillisuuden seassa. Lajin elinympäristöä ovat lehti- ja sekametsät sekä heinätasangot. Villisiat hoitavat ihoaan rypemällä mudassa – kuiva muta toimii suojana aurinkoa ja hyönteistenpuremia vastaan.

Villisiat ovat kaikkiruokaisia ja sopeutuvaisia sorkkaeläimiä.

Vilkkaimmillaan villisiat ovat hämärän aikaan. Silloin ne etsivät ravintoa, tavallisesti tonkimalla maata vahvalla kärsällään. Ruuaksi kelpaavat esimerkiksi pähkinät, juuret, kastemadot, hyönteiset, pikkujyrsijät, sienet ja marjat. Urossika eli karju on vaarallinen vastustaja suurine torahampaineen, vaikkei se käytäkään niitä saalistamiseen.

Siat ovat taitavia sopeutujia. Villisika on levinnyt lähes koko Euroopan alueelle pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta. Suomessa laji elelee sopeutumiskykynsä rajoilla, sillä routa ja lumikinokset hankaloittavat niiden ravinnonsaantia. Kotimainen villisikakanta on vahvin Kaakkois-Suomessa.

Villisika on samaa lajia kuin kesy sika. Euroopan ja Aasian siat on kesytetty villisian eri alalajeista.

Villisikakanta on maailmanlaajuisesti vakaa ja runsas, lajia löytyy kaikilta muilta mantereilta paitsi Antarktikselta. Monin paikoin villisikojen määrä on ollut kasvussa, mutta joillain alueilla metsästys, vaino ja elinympäristön kaventuminen uhkaavat lajia. Villisika on ollut pitkään tärkeä riistaeläin, mutta laji voi aiheuttaa myös tuhoja viljelmillä. Monilla Tyynen valtameren saarilla elää villiintyneistä kesysioista muodostuneita kantoja, jotka ovat uhkana ainutlaatuiselle alkuperäisluonnolle.

Korkeasaaressa

Korkeasaaressa on ollut villisikoja kesästä 2014 lähtien. Villisikojen uusi tarha valmistui samana syksynä ja tällä hetkellä siinä asuu kaksi emakkoa ja yksi karju. Tarhassa on villisioille paljon puuhaa, kuten mutakuoppa, risuja pesänrakennusta varten ja kantoja tongittavaksi.

Villieläinsairaalaan tuotiin toukokuussa 2014 orpo villisian urosporsas Sipoosta. Porsaalla todettiin epilepsia, joka hoidettiin lääkityksellä ja Töpseliksi nimetty porsas on kasvanut nuoreksi villisiaksi. Kesyyntynyt villisika sai jäädä asumaan Korkeasaareen, sillä lajia oltiin muutenkin ottamassa eläintarhan lajistoon. Emakoista toinen on karjun ikätoveri Ähtärin eläinpuistosta ja toinen emakko on kotoisin Kolmårdenista.