Pääkirjoitus: Anna sen kasvaa! Pääkirjoitus: Anna sen kasvaa! Marjo Priha, ympäristökasvattaja Julkaisupäivä: 8.4.2016 Viime pääsiäisenä Karhulinnalla kaikui jatkuva vasaroiden kalke kun isoisät ja lapset näyttivät miten tiaispönttöjä rakennetaan. Saimme yleisön voimin kasaan kaikkiaan 400 linnunpönttöä, jotka mahdollistavat paikallisten pikkulintujen pesimäpuuhat tulevina vuosina. Tätä kirjoittaessani puoli miljoonaa linnunpönttöä on jo valmiina Miljoona linnunpönttöä -tempauksessa, jota tämäkin eläimellinen nikkarointi siivitti. Pönttöily oli samalla Korkeasaaren ensiaskel eläintarhojen yhteisessä Let it grow -kampanjassa, joka pörisee kukkien ja mehiläisten puolesta. Tietenkin eläintarhat haluavat suojella kaikkia maailman lajeja, mutta juuri nyt kannustamme katsomaan lähelle. Lentääkö taivaalla tiiroja vai lokkeja, ja onko se lähimetsän ensimmäinen sähkönsininen sinivuokko jo kukassa? Kasvit ja eläimet muodostavat elottoman luonnon kanssa paikallisia ekosysteemejä, joissa lajit ovat näkyvästi tai näkymättömästi vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ekosysteemit eivät ole pysyviä, mutta ne pystyvät sopeutumaan maltillisiin muutoksiin sitä paremmin mitä monimuotoisempi niiden lajisto on. Rakentaminen, maaperän kuluminen, saasteet ja rehevöityminen sekä vieraslajit köyhdyttävät alkuperäistä lajistoa. Yksipuolistunut lajisto sopeutuu muutoksiin huonosti ja palautuu hitaammin. Onneksi me ihan tavalliset kaupunkilaisetkin voimme edistää alkuperäisen lajiston elinvoimaisuutta. Pihamaan pientareet voi jättää rehottamaan ja nurmikon siistimisen sijaan kannattaa perustaa hyönteisiä koukuttava kukkaniitty. Luonnonmukaisilla ratkaisuilla voimme elvyttää lähiympäristöä ja samalla tuottaa ravintoa kenties jollekin harvinaistuvalle lajille. Linnuille ja hyönteisille ehtii aina rakentaa pesäpönttöjä, ja siilien talvehtimista voi helpottaa rakentamalla niille heinillä ja lehdillä vuoratun talvipesän tai vain jättämällä pihaperukoille lehti- ja risukasoja. Jos emme omista pihamaata, voimme liikkua luonnossa ja puhua purojen puolesta tai hortoilla muuten vaan yrttien perässä. Luonto tarjoaa elämysten ja virkistyksen ohella tärkeitä aineellisia ja aineettomia hyötyjä, joita ei ehkä tule ajatelleeksikaan. Olemme täysin riippuvaisia puhtaasta vedestä ja hengitysilmasta sekä ravinnosta, jota syömme joko suoraan luonnosta tai maanviljelyn mahdollistamana. Ilman monipuolista hyönteislajistoa sato jäisi saamatta eikä maaperäkään ole tuottavaa ilman siellä myllääviä ja jätteitä hajottavia ötököitä. Niin, olisiko meillä loppujen lopuksi mitään ilman monimuotoista luonto ja toimivia ekosysteemejä? Eiköhän viimeistään nyt voida myöntää että vain ekologinen kestävyys mahdollistaa sosiaalisen kukoistuksen ja vakaan talouden?
