Manulien suojelu

Manuli on pieni tuuheaturkkinen arokissa, joka elää laajalla alueella Aasian aroilla. Sen kanta luonnossa on vähenemässä, vaikka se arvioidaan tällä hetkellä elinvoimaiseksi. Lajia on hankala tutkia luonnossa sen elinalueiden ja elintapojen takia; se voi elää jopa 5000 metrin korkeudessa ja on piileskelevä ja hyvin ympäristöönsä naamioituva eläin. Manuli kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan, jonka tavoitteena on kasvattaa elinvoimainen tarhakanta.

Manulin suurimmat uhat ovat saaliseläinten väheneminen, myrkytykset, salametsästys ja elinalueiden tuhoutuminen. Pikat ja murmelit ovat manulin tärkeimpiä saaliseläimiä, ja niitä myrkytetään säännöllisesti, koska niiden uskotaan levittävän paiseruttoa. Myrkytykset vähentävät dramaattisesti saaliseläinten määrää, ja joissain tapauksissa myös manuleita kuolee myrkyn kertyessä niiden elimistöön. Toisaalta osa yhteisöistä arvostaa manulia, koska se tappaa haitallisina pidettyjä jyrsijöitä.

Paksun turkkinsa vuoksi manulikaan ei ole säästynyt salametsästykseltä. Vaikka Mongoliassa manulin metsästys on nykyään kielletty, sitä saa luvanvaraisesti edelleen saalistaa kotikäyttöön. Näillä luvilla pyydettyjä kissoja päätyy Venäjän ja Kiinan turkismarkkinoille, ja erilaisia ruumiinosia salakuljetetaan Kiinaan kansanlääketieteen käyttöön. Yksi suojelutyön tavoite on parantaa manulin laillista asemaa, ja puuttua haitalliseen metsästyslupakäytäntöön.

Kuten monia muita uhanalaisia eläimiä, myös manulin luontaisia elinalueita uhkaa maatalous ja kotieläinten hallitsematon laidunnus. Se on sopeutunut elämään laaksoissa, jossa sille on kasveista ja kivikoista suojaa, ja näiden alueiden tuhoutuminen vaikeuttaa sen saalistamista, sekä altistaa sen saaliiksi pedoille. Suojelualueilla laiduntamista rajoittamalla manuleiden kannan lasku on saatu pysäytettyä.

Korkeasaari on tukenut manuleiden suojelutyötä vuodesta 2014. Royal Zoological Society of Scotland organisoi useita suojeluprojekteja Mongoliassa, Kazakstanissa, Iranissa ja Kiinassa. Projekteissa manuleita tutkitaan niiden luonnollisilla elinalueilla muun muassa kamera-ansojen avulla, joista saadaan tietoa niiden levinneisyydestä ja elintavoista. Tärkeä osa hankkeita on myös paikallisväestön osallistuminen suojelutyöhön, ja lajista ja manulin merkityksestä kerrotaan paikallisille paimenille, koululaisille ja kyläyhteisöille.

Vuonna 2016 alkaneessa PICA (Pallas’s Cat International Conservation Alliance) – projektissa tehdään yhteistyötä lumileopardien suojeluhankkeen Snow Leopardin Trustin kanssa. Nämä uhanalaiset kissat elävät samoilla alueilla, joten niiden suojelutoimet tukevat toisiaan.

Tammikuu 2021: Korkeasaaren eläintarhan säätiö sr ja Korkeasaaren ystävät ry. lahjoitti vuonna 2020 kerätyt 1 000 euroa manuleiden suojeluun Royal Zoological Society of Scotlandin kautta. Hanketuki käytetään Pallas Cat International Conservation Alliancen kenttätutkimus- ja suojelutyöhön Iranissa, Pakistanissa ja Kazakstanissa.

Heinäkuu 2020: Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN päivitti manulin uhanalaisuusluokituksen elinvoimaiseksi (LC). Lajin kannan arvioidaan olevan suurempi kuin aikaisemmin on arvioitu, vaikka kanta katsotaan yhä laskevaksi. Aikaisemmin laji luokiteltiin silmälläpidettäväksi (NT). Tarkemmat tiedot kannan arvioinnisa ovat luettavissa IUCN:n Punaisessa Kirjassa.

Tammikuu 2020: Korkeasaaren eläintarhan säätiö sr ja Korkeasaaren ystävät ry. lahjoitti vuonna 2019 kerätyt 1 260 euroa manuleiden suojeluun Royal Zoological Society of Scotlandin kautta. Eläintarha vastaa lajin tarha- ja luonnonsuojeluohjelmista. Hanketuki on käytetty Pallas Cat International Conservation Alliancen kenttätutkimus- ja suojelutyöhön Nepalissa, Mongoliassa, Kirgiisiassa, Uzbekistanissa ja Kazakstanissa.

Tammikuu 2019: Korkeasaaren eläintarha lahjoitti manuleiden suojelua ja tutkimusta koordinoivalle Royal Zoological Society of Scotlandille 2 000 euroa.

Tammikuu 2018: Korkeasaaren eläintarha lahjoitti manulitutkimusta koordinoivalle Royal Zoological Society of Scotlandille 1 000 euroa. Lue lisää…