Saimaannorppien suojelu

saimaannorppa

Saimaannorppien suojelu

Erittäin uhanalaisen saimaannorpan ainoa elinalue on Saimaalla, jonne norppia jäi eristyksiin jääkauden jälkeen maan kohoamisen seurauksena yli 9000 vuotta sitten. Saimaannorppa on kehittynyt omanlaisekseen muista norpan alalajeista ja on yksi harvoista makean veden hylkeistä, sekä yksi maailman uhanalaisimmista hylkeistä. Sitä pidettiin 1900-luvun alussa kalastukselle haitallisena eläimenä ja siitä maksettiin tapporahaa vuoteen 1948 asti. Norppa rauhoitettiin 1955, mutta norppakanta pieneni 1980-luvulle saakka, jolloin norppia oli enää hieman alle 200.

Varsinaiset suojelutoimet alkoivat 1979, kun WWF:n Suomen rahasto perusti saimaanhyljetyöryhmän. Maa- ja metsätalousministeriö laati norpan ensimmäisen suojeluohjelman vuonna 1982. Vuonna 1993 norpan suojeluvastuu siirtyi Metsähallitukselle ja tutkimusvastuu Itä-Suomen yliopistolle. WWF:n työryhmän tilalle syntyi viranomaisten, yliopistojen ja luonnonsuojelujärjestöjen edustajista koottu suojelun ohjausryhmä. Vuosina 2013-2018 toteutettiin Saimaannorppa-LIFE-hanke ympäristöministeriön johdolla ja useiden hankekumppaneiden avulla.

Saimaannorppaa on suojeltu muun muassa perustamalla luonnonsuojelualueita, ohjaamalla rantarakentamista, rajoittamalla norpalle vaarallisten kalapyydysten käyttöä ja pesimäaikaisia vedenpinnan vaihteluita sekä kolaamalla apukinoksia ennen pesimäajan alkamista. Saimaannorpan suurimpia uhkia ovat hukkuminen kalanpyydyksiin, lisääntymistä hankaloittava ilmastonmuutos, pesimäaikainen häirintä sekä hajanainen ja pieni kanta. Suojelutoimien ansiosta kannan koko on kasvanut ja talvella 2019 Metsähallituksen tutkijat arvoivat, että Saimaalla on hieman yli 400 norppaa. Vapaaehtoisten kolaamista apukinoksista 75 % on ollut saimaannorppien pesinä.

Korkeasaari avasi vuonna 2020 saimaannorppa Topiaksen nimissä keräyksen, jolla tuetaan saimaannorppien suojelua – lue lahjoitusohjeet alta! Ohjaamme keräysvarat kokonaisuudessaan Suomen luonnonsuojeluliiton Saimaalla tekemään saimaannorpan suojelutyöhön. Keräysvaroilla hankitaan apukinosten kolauksessa tarvittavia pelastuspukuja, tuetaan norppien keinopesien rakentamista ja edistetään norppaturvallisten kalanpyydysten käyttöä.

Tue suojelua sinulle sopivalla tavalla!

Tililahjoitus ja keräyslippaat: Korkeasaaren eläintarhan säätiö sr:n keräyslupanumero on RA/2019/1174 ja sen on myöntänyt Poliisihallitus 23.12.2019. Keräyslupa on voimassa 23.12.2019 – 22.12.2020 koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kerätyt varat käytetään uhanalaisten eläinlajien ja näiden elinympäristöjen suojeluun, suojelua edistävään tutkimustyöhön sekä suojelukasvatuksen edistämiseen Suomessa ja ulkomailla. Varoja käytetään luonnossa suojelutyötä toteuttavien kansalaisjärjestöjen toiminta-alueilla sekä eläintarhojen kattojärjestön EAZAn järjestämien suojelukampanjoiden mukaisessa yhteistyössä.

Mobilepay: Korkeasaaren ystävät ry:n keräyslupanumero on 2019/772/Rabita ja sen on myöntänyt Poliisihallitus. Keräyslupa on voimassa 19.10.2019 – 18.10.2021 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Varojen käyttötarkoitus ja kohdealue: Kerätyt varat käytetään uhanalaisten lajien ja näiden elinympäristöjen suojeluun sekä valistustyöhön Suomessa ja ulkomailla osallistumalla yleishyödyllisten kumppanien toimenpanemiin kenttäsuojeluhankkeisiin. Keräysvarat lahjoitetaan täysimääräisinä lahjoittajien osoittamille kohteille. Lahjoitukset hankkeille maksetaan pääsääntöisesti kerran vuodessa vuodenvaihteessa.


 

Piitsniemen Topias

Heinäkuussa 2019 Korkeasaaren Villieläinsairaalaan tuotiin Puumalasta, Saimaalta pienikokoinen saimaannorpan uroskuutti, joka oli löydettäessä vaisu ja sillä oli nirhaumia nahassaan. Norppaa hoidettiin eläinlääkärin antamien hygieniaohjeiden mukaan ja tavoite oli palauttaa norppa terveenä takaisin kotivesilleen.

Varsinais-Suomen ELY-keskus päätti elokuussa 2019, että kuntoutuneen saimaannorpan kuljetus takaisin Saimaalle olisi riski lajille. Maailman ainoat saimaannorpat elävät Saimaalla ja laji on geeniperimältään kapea, minkä vuoksi se on erityisen herkkä epidemioille. Vaikka tautien tarttumisen riski oli hoidossa minimoitu parhaalla mahdollisella tavalla, sitä ei voitu täysin poissulkea. Vaihtoehdoiksi jäivät norpan lopetus tai pysyvä pito eläintarhassa, joka vaatii erillisen poikkeusluvan.

Koska saimaannorpan pitoon sopivia tiloja ei ollut valmiina, Korkeasaari teetti syksyllä 2019 suunnitelman kelluvasta hyljealtaasta, joka sijoittuisi Korkeasaaren ja Hylkysaaren väliseen salmeen. Tammikuussa 2020 Varsinais-Suomen ELY-keskus myönsi poikkeusluvan saimaannorpan hallussapitoon. Norppa sai nimen Piitsniemen Topias löytöpaikkansa mukaan, ja se siirrettiin eläintarhan puolelle. Saimaannorpalla oli Korkeasaaressa käytössään uusittu ja norpan tarpeita ajatellen muokattu saukkotarha, 17 kuution allas ja muovimatolla pehmustettuja lepopaikkoja.

Helmikuussa norppa siirrettiin Villieläinsairaalaan >tarhan muutostöiden ajaksi. Norppa oli loukannut herkäksi kulunutta ihoaan altaan uudenkarheissa betonipinnoissa ja tarhan muutostöillä haluttiin turvata norpan hyvät olot. Villieläinsairaalassa norpan ihoa hoidettiin, mutta eläimen oireista pääteltiin, että taustalla saattoi olla jotain muutakin. Kun norppa tutkittiin perusteellisesti ja siitä otettiin näytteitä, ulosteesta löydettiin heinää ja hiekkaa. Hoito hiekan saamiseksi pois suolistosta aloitettiin heti, sillä tila on eläimelle vakava.

Topias menehtyi helmikuun puolivälissä, perjantain ja lauantain välisenä yönä. Norppa vietiin patologisiin tutkimuksiin Helsingin yliopistolle. Kuolinsyyksi todettiin suolitukos, mutta jatkotutkimuksessa selvitetään siihen johtaneita syitä. Korkeasaari avasi Topiaksen nimissä keräyksen, jolla tuetaan saimaannorppien suojelua luonnossa. Korkeasaari lahjoittaa keräysvarat kokonaisuudessaan Suomen luonnonsuojeluliiton Saimaalla tekemään saimaannorpan suojelutyöhön.