Suojelutyö Korkeasaaressa

Balinkottarainen

Millaista suojelutyötä Korkeasaari tekee?

Ympäristökasvatustehtävän rinnalla Korkeasaaren eläintarhan tärkein tehtävä on lajien suojelu. Siksi Korkeasaari osallistuu aktiivisesti maailmanlaajuisiin suojeluhankkeisiin ja luontoonpalautuksiin, sekä parinkymmenen lajin osalta koordinoituun eurooppalaiseen suojeluohjelmaan eli EEP-ohjelmaan. Näiden lajien lisäksi eläintarhassa on kantakirjalajeja ja lajikomiteoiden seuraamia lajeja. Korkeasaaren lajeista noin kolmannes on uhanalaisia ja kuuluu eläintarhojen seuranta- ja ohjelmalajeihin. EEP-lajit on merkitty eläintarhan lajitauluissa sarvikuonosymbolilla.

Korkeasaaresta käsin koordinoidaan markhorien sekä metsäpeurojen EEP-suojeluohjelmaa. Pöllöjen eurooppalaisen lajistokomitean puheenjohtajuus on Korkeasaaren vastuulla. Korkeasaaressa monitoroidaan myös vuosittain suokukkojen ja vihersäihkyjien eläintarhakantoja Euroopassa. Kuraattoreilla ja intendentillä on myös useita jäsenyyksiä lajikomiteoissa: mm. lumileopardi, kulaani, aasianleijona, amurinleopardi, valkopääsaki, keisaritamariini ja vesikko.

Suojelu on yhteistyötä

Eläintarhassa tapahtuvan lajiensuojelutyön ja valistuksen lisäksi Korkeasaari ja osallistuu eri puolilla maailmaa tapahtuvaan luonnonsuojelutyöhön. Suurin osa Korkeasaaren työstä on ollut taloudellista tukemista. Korkeasaaren eläintarha on mukana useissa eri suojeluhankkeissa sekä eläintarhojen yhteisissä suojelukampanjoissa, joiden kautta voit osallistua myös omalla panoksellasi luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Lajeihin kohdistuvan suojelutyön ohella Korkeasaari haluaa olla mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta.

Korkeasaari on yksi Euroopan eläintarha- ja akvaariojärjestön (EAZA) perustajajäsenistä, ja on myös mukana Maailman eläintarha- ja akvaariojärjestön (WAZA) toiminnassa. Korkeasaaren eläintarha kuuluu Maailman luonnonsuojeluliittoon (IUCN) ja on yksi sen Suomen komitean jäsenistä, ja on mukana sen alaisen Conservation Breeding Specialist Group-järjestön toiminnassa. Korkeasaari osallistuu myös Maailman eläintarhaopettajien (IZE) ja Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton (LYKE) toimintaan.

Korkeasaaresta on viimeisen parin vuosikymmenen aikana vahvistettu useiden eläinlajien alkuperäisten elinalueiden luonnonvaraisia kantoja. Luontoonpalautukset tehdään Maailman luonnonsuojeluliiton luontoonpalautusohjeiden mukaan, jotka edellyttävät tarkkoja selvityksiä ja yksilöiden sopeuttamista ennen niiden palauttamista luontoon. Hankkeet ovat kalliita ja aikaa vieviä, jonka vuoksi Korkeasaari tekee usein yhteistyötä muiden eläintarhojen kanssa. Näitä yhteistyöhankkeita ovat olleet mm. mongolianvillihevosten lähettäminen Mongoliaan, metsäpeurojen palauttaminen Suomen luontoon, alppivuohien siirtäminen Itävaltaan, ilvesten lähettäminen Puolaan, huuhkajien palauttaminen Etelä-Ruotsiin, metsäkissojen luontoonpalautus Etelä-Saksaan, visenttien vienti venäläisiin luonnonpuistoihin ja partakorppikotkien luontoonpalautus Alpeille.

Tutkimuksella uutta tietoa eläimistä

Luonnossa monien vielä huonosti tunnettujen lajien tutkiminen voi olla hyvin hankalaa esimeriksi vaikeakulkuisen elinympäristön tai harvalukuisen kannan vuoksi. Eläintarhassa sen sijaan voidaan tutkia helposti esimerkiksi eläinten kiima- ja tiineysaikoja, jälkeläismääriä ja kasvunopeutta sekä populaatiodynamiikkaa. Siirrettävät kamerajärjestelmät välittävät tietoa eläinten käyttäytymisestä läpi vuorokauden ja tutkimuksilla voidaan kehittää eläintarhaeläimille myös uusia virikkeitä. Yhteistyötä tutkimuksisssa tehdään mm. Helsingin yliopiston kanssa.

Korkeasaaren eläimistä ylläpidetään eläinrekisteriä, josta selviää syntyneiden ja kuolleiden, sekä saapuneiden ja lähetettyjen eläinten määrät. Nämä rekisterit toimitetaan vuosittain valvoville viranomaisille ja Suomen ympäristökeskukseen. Kansainvälisesti eläintarhojen tietopankkina toimii ZIMS (Zoological Information Management System), joka on Species360-järjestön ja sen jäsenten eli eläintarhojen, akvaarioiden ja villieläinten tutkimuslaitosten ylläpitämä. Se sisältää yksilötason tietoa eläimistä ja sitä kautta eläinlajeista. Tietopankin tavoitteena on löytää ja jakaa parhaita toimintatapoja eläinten pitoa ja lajien suojelua ajatellen.

Kaikki Korkeasaaressa kuolleet ja lopetetut eläimet tutkitaan Ruokavirastossa (ent. EVIRA) ja tulokset kirjataan. Osa lähetetään luonnontieteellisen museon arkistoihin tulevaa tutkimuskäyttöä varten. Näin eläimet edesauttavat vielä kuoltuaankin lajin hoito- ja biologisen tiedon karttumista.

Eläinten tarhakannat

Korkeasaari vaihtaa eläimiä muiden Euroopan eläintarhayhdistykseen kuuluvien tarhojen kanssa. Näin voidaan varmistaa hyvät olosuhteet Korkeasaaressa syntyneille eläinten poikasille. Useat eläimet joutuvat muuttamaan pois Korkeasaaresta aikuiseksi kasvettuaan, sillä eläimet eivät usein hyväksy täysikasvuiseksi varttunutta jälkeläistään. Eläimiä vaihtamalla taataan myös tarhakannan geneettinen monimuotoisuus ja vältetään sisäsiittoisuutta. Eläimiä ei oteta luonnosta eikä minkään lajin vaihtamisessa käytetä rahaa, koska pentutehtailua ja eläimillä keinottelua ei haluta tukea. Lisääntymisohjelmaan kuuluvien lajien sijoituksesta vastaa koordinaattori, joka miettii parhaat perimäaineksen yhdistelmät uusille pariskunnille.

Nykyään eläinten lisääntyminen eläintarhoissa on varsin yleistä, ja jotkut lajit voivat jopa lisääntyä liikaa niin että kaikille jälkeläisille voida tarjota tarhapaikkaa. Syntyvyyttä voidaan rajoittaa joissain tapauksissa hormonaalisella ehkäisyllä. Pentujen syntyminen on kuitenkin monelle eläinlajille tärkeä sosiaalinen tapahtuma, ja poikasten hoitaminen tärkeä osa eläinten hyvinvointia. Siksi Korkeasaaressa on joissain tapauksissa päädytty lopettamaan ylimääräisiä eläinyksilöitä. Kaikilla lajeilla syntyy lähes yhtä paljon uros- ja naarasjälkeläisiä, mutta monella sosiaalisella lajilla ryhmään sopii vain yksi uros. Joskus eläintarhoihin voidaan muodostaa uroslaumoja, mutta tämä onnistuu vain silloin, jos täysikasvuiset urokset sietävät toisiaan. Korkeasaaressa on käytössä jonkin verran ylimääräisiä varatarhoja, jossa eläimet voivat odottaa lähtöä toiseen tarhaan. Joskus eläinten siirtoon vaadittavien paperien valmistelu voi vaatia jopa kuukausia, ja täysikasvuiseksi kasvanut uros on tällöin erotettava laumastaan. Korkeasaaren henkilökunta tuntee vastuuta tarhassa syntyneistä eläimistä, ja siksi eläimiä hoitavat henkilöt pitävät asianmukaista lopettamista parempana vaihtoehtona kuin eläimen lähettämistä tuntemattomaan tarhaan huonoihin olosuhteisiin. Mahdollisuuksia mukaan ruhot voidaan syöttää Korkeasaaren pedoille, jolloin ne siirtyvät luonnon normaaliin kiertokulkuun. Eläinten hyvinvointi on Korkeasaaren toiminnan eettinen perusta ja Korkeasaari noudattaa eläinten pidossa Maailman eläintarhaliiton eettisiä periaatteita.

Samaa periaatetta noudatetaan myös luonnosta hoitoon tulevien eläinten suhteen: vain täydellisen terve eläin voi palata takaisin villiin elämäänsä. Huonokuntoisen eläimen vapauttaminen tarkoittaa usein vain sen lähettämistä nopeaan ja ehkä tuskalliseenkin kuolemaan. Korkeasaaressa pidetään viranomaisten poikkeusluvalla joitakin alunperin luonnosta Villieläinsairaalaan hoitoon tulleita eläinyksilöitä, jotka eivät ole kyllin terveitä palatakseen luonnonmukaiseen elämään. Tällaisia ovat mm. eräät kahlaajat, vesilinnut ja pöllöt. Jotkut petolinnut, kuten huuhkajat ja maakotkat, ovat invalidinakin kyenneet lisääntymään Korkeasaaressa ja niiden jälkeläisiä on voitu palauttaa Suomen luonnonkantoja vahvistamaan. Tällainen hyvin onnistunut projekti on 1990-luvulla tapahtunut useiden nuorten maakotkien vapauttaminen eteläiseen Suomeen. Korkeasaaresta vapautettu naaraskotka onnistui myös pariutumaan villin kotkan kanssa ja kasvattamaan onnistuneesti jälkeläisiä.