Pääkirjoitus: Menetettyä lajia ei saa takaisin Artikkeli julkaistu: 29.11.2018 Elinympäristön tasapaino ei vielä tuhoudu yhden eläinlajin kuukahtaessa, mutta järkkyy viimeistään silloin, kun useampi laji katoaa ketjusta. Kaikilla eliölajeilla on itseisarvonsa ja oma tehtävänsä erilaisissa ekosysteemeissä – ne ovat saaliita tai saalistajia, ne pölyttävät ja levittävät siemeniä. Menetettyä lajia ei saa takaisin. Elollinen luonto, joka rakentuu lajeista ja niiden välisestä toiminnasta, tarjoaa meille vettä, ravintoa sekä lääke- ja rakennusaineita. Luonto vastaa yhteyttämisestä, ravinteiden kierrosta ja ilmaston sääntelystä, virkistysmahdollisuuksista ja esteettisistä elämyksistä puhumattakaan. Me olemme luonto. Miksi monimuotoisuuden väheneminen ei järkytä? Ilmastonmuutos koskettaa jo ihmisiä konkreettisesti, mutta luonnon monimuotoisuuden väheneminen ei järkytä samalla tavalla, koska sitä on hankalampi havaita. Se kätkeytyy maan alle, puun koloihin ja meren pohjaliejuun. Monimuotoisuuden väheneminen kiteytyy usein keskusteluun lajien uhanalaisuudesta ja silloin helposti unohtuu, että yleisetkin lajit ovat osa monimuotoisuutta. Mutta tunnistavatko kiireiset nykyihmiset enää niitäkään? Jos yleiset lajit ovat vieraita, on vaikea olla huolissaan harvinaistuneesta käenminttutinkelistä (Eupteryx collina) tai kellokimoluteen (Orthocephalus brevis) sukupuutosta. Suomalaiset pitävät luontoa tärkeänä Kesällä 2018 suomalaisten luontosuhdetta selvitettiin kyselytutkimuksella.* Tulosten mukaan yli 90 prosenttia suomalaisista pitää luontoa tärkeänä ja luonnon uskotaan lisäävän hyvinvointia ja terveyttä. Noin puolet suomalaisista on huolissaan oman luontomme tilasta. Maailman luonnosta huolta kantaa yli kaksi kolmas osaa vastaajista. Kaikkein eniten Suomen luonnon tilanne huolettaa yli 65-vuotiaita. Alle 25-vuotiaat ovat enemmän huolissaan globaalin luonnon tilasta kuin kotimaan luonnosta. Noin puolet kyselyn vastaajista kokee roskaantumisen suurimpana uhkana luonnolle. Paljon julkisuudessa käsitelty ilmastonmuutos tulee heti toisena. Yli 65-vuotiaat ovat vielä tätäkin enemmän huolissaan kemikalisoitumisesta ja ympäristömyrkyistä. Vain 24 prosenttia suomalaisista pitää luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä merkittävänä uhkana. Tutkimuksesta ilmeni, että suurin osa kokee vastuun luonnon suojelusta lankeavan meille itsellemme. Ympäristömuutokset eivät tapahdu meistä irrallisina vaan ilmasto on muuttunut, koska me olemme muuttaneet sen. Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt, koska ihmiset ovat tuhonneet elinympäristöjä ja kuluttavat luonnonvaroja nopeammin kuin maaperä, metsät ja kalakannat uudistuvat. Muutos on alkanut Ilmassa tuntuu onneksi leijuvan todellista muutostahtoa ja toiminnan intoa – ihmiset laskevat hiilijalanjälkensä, vähentävät lihansyöntiä ja pohtivat lentomatkojensa päästöjä. Ilmastonmuutos vaikuttaa olevan helpommin taklattavissa kuin sen seurauksena tapahtuva eliölajiston väheneminen. Luonnon monimuotoisuutta uhkaa kuitenkin myös moni nopeampi asia, kuten luonnonvarojen ylikulutus, salametsästys, saastuminen, jätteet ja mikromuovi sekä karjatalous, jonka alta hakataan sademetsiä laidunalueiksi tai rehuntuotantoon. Ihmisten sitoutuminen ympäristötalkoisiin on välttämätöntä, mutta samalla tarvitaan pysyviä ja suuria rakenteellisia muutoksia. Muutoin yksittäisten ihmisten ponnistelut voivat jäädä lyhytaikaisiksi ja turhauttaviksi. Meillä on mahdollisuus ja velvollisuus vaatia kestävää kehitystä, kiertotaloutta sekä verotusta ympäristöä kuormittavalle toiminnalle. Ja ehkä meidän pitäisi uskaltaa vaatia vielä jotain mullistavampaa: täydellistä U-käännöstä. Syitä ja seurauksia ei voida enää ratkoa erillisinä ongelmina, on ajateltava kokonaisvaltaisemmin. Tarvitaan kohtuullisuuteen tähtäävää taloutta, joka pyörii ja hengittää maapallon kanssa samassa tahdissa. *Kyselyn tilasi ympäristöministeriö ja luonnon monimuotoisuuden parissa työskentelevä poikkihallinnollinen viestintäryhmä. Kyselyn toteuttamisesta vastasi aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI yhteistyössä CINT-kuluttajapanelin kanssa Marjo Priha ympäristökasvattaja Keskustelu