Pääkirjoitus: Tiikeri söi seepran

Pääkirjoitus: Hylätty lemmikki on aina ikävä tapaus

Sanna Hellström, Korkeasaaren johtaja

Norjalaisessa eläintarhassa lopetettiin seepra ja se syötettiin tiikereille. Tämä uutisoitiin ja asiasta nousi pieni kohu. Ei tosin yhtä suurta, kuin Marius-kirahvin syöttämisestä leijonille Tanskassa. Suomessa molemmat tapaukset olivat aika pieniä uutisia.

Suhtautuminen eläintarhan petojen ruokailuun vaihtelee kansallisuudesta riippuen. Kaikissa maissa petoeläimet syövät toisia eläimiä, mutta joissain maissa asiaa ei haluta näyttää eläintarhan vierailijoille. Kööpenhaminan eläintarha sai valtavan määrän palautetta Marius-kirahvin syöttämisestä leijonille. Joukossa sellainenkin kultakimpale kuin ”Miksi ette syötä niille lihaa, miksi pitää syöttää toisia eläimiä?” Tapahtuneen jälkeen kyseisen eläintarhan eläinlääkäri ei enää kelvannut Italiaan luennoitsijaksi ja samaan aikaan eläintarhan tieteellinen johtaja valittiin vuoden kööpenhaminalaiseksi.

Eläintarhassa eläneen eläimen lopettaminen ja syöttäminen toiselle eläintarhaeläimelle herättää tunteita pääasiassa kahdesta syystä. Joidenkin mielestä on brutaalia nähdä eläimen syövän eläintä. Joidenkin mielestä eläintarhassa eläneen eläimen lopettaminen on väärin.

Korkeasaaressa syötetään eläimille kokonaisia eläimiä tai tunnistettavia eläinten osia. Päivittäin tarjoillaan hiiriä ja kaloja, usein kaneja ja kanoja, joskus isoille pedoille kokonainen sika tai lahjoituksena saadun hevosen ruhon osia ja harvoin Korkeasaaren omia eläimiä. Petoeläimelle kokonainen ruho on paitsi hyvää ravintoa myös erinomainen virike. Nahkan ja luiden kaluaminen on terveyden ja hyvinvoinnin kannalta paljon antoisampaa kuin pelkkien valmiiksi pilkottujen lihapalojen syöminen. Suurin osa vierailijoistamme ymmärtää tämän ja kriittistä palautetta saamme harvoin. Joskus vedotaan lasten tunteisiin, vaikka enimmäkseen kauhistelijat taitavat olla aikuisia.

Korkeasaaressa eläimiä ei ole ylenmäärin ja harvoin eläimiä lopetetaan muista kuin terveydellisistä syistä. Eläinten lisääntyminen on harkittua. Suojeluohjelmiin kuuluvien lajien lisääntymisistä saamme suositukset lajin koordinaattorilta. Muilla lajeilla lisääntyminen harkitaan laji- ja yksilökohtaisesti. Silloin punnitaan mahdollisuudet ehkäisyyn ja lisääntymisen mahdolliset hyödyt. Yksin elävät lajit voidaan erottaa toisistaan, mutta laumaeläimillä eristäminen laumasta olisi julmaa. Joillakin lajeilla käytetään ehkäisykapselia tai kastrointia. Joskus lisääntymisen katsotaan olevan yksilön hyvinvointia merkittävästi edistävä asia.

Eläintarhoissa voidaan kuitenkin joutua tilanteeseen, jossa eläinyksilöitä on liikaa. Eläimet elävät eläintarhoissa pidempään kuin luonnossa ja jälkeläisistä suurempi osa selviytyy. Pedot eivät saalista ja sairauksiin saa hoitoa. Laumaeläimillä sukupuolijakauma vääristyy helposti. Usein laumoissa on johtava uros ja naaraita ja urokset taistelevat paikastaan lauman johdossa. Luonnossa uroksia karkotetaan laumasta tai tapetaan. Kun eläimiä on liikaa, niin ensisijainen vaihtoehto on siirtää eläin toiseen eläintarhaan. Joskus paikkaa ei ole ja silloin eläimen lopetus on perusteltua, kun vaihtoehtona olisi elämä liian ahtaissa tiloissa, riitaisassa ryhmässä tai eristettynä laumasta.

Korkeasaaren tavoitteena on tarjota kullekin eläinyksilölle mahdollisimman hyvä elämä. Hyvään elämään kuuluu lajityypillinen ravinto. Siksi petoeläimet syövät toisia eläimiä.