Valkoposkihanhet Suomessa

Valkoposkihanhesta on tullut tuttu näky Suomen rannikoilla. Tämä tulokaslaji on omin siivin levittäytynyt pesimään pohjoisen Itämeren alueelle. Perinteisesti lajin pesimäseudut ovat Jäämeren rannikoilla, eli Venäjän tundralla ja Novaja Zemljalla, Grönlannissa ja Huippuvuorilla, joista hanhet lentävät eteläisemmille seuduille talvehtimaan. Miten tämä arktinen hanhi on päätynyt Suomeen?

Ensimmäiset pesinnät Itämerellä

Valkoposkihanhien tarina Itämerellä alkoi 1920-luvulla, jolloin ne ryhtyivät käyttämään Gotlannin ja Öölannin niittyjä muuton aikaisina kerääntymisalueina. Lajin muuttoreitti on jääkaudesta asti suuntautunut Hollannista Itämeren yli Barentsinmerelle Novaja Zemljaa kohti.

Vuonna 1971 ensimmäinen pari keksi jäädä muuttoreitin varrelle Gotlantiin pesimään. Uuden pesimäalueen löytäminen oli osoitus hanhien sopeutumiskyvystä – miksi jatkaa muuttoa vielä kaksi tuhatta kilometriä pohjoisemmaksi, kun täällä ruoho on vihreämpää ja poikastuotto karujen säiden piinaamaa tundraa parempi?

Itämeren kanta oli saanut alkunsa ja kasvoi sataan yksilöön ensimmäisten kymmenen vuoden aikana. 80-luvun puoliväliin mennessä Ruotsin rannoilla oli jo 450 valkoposkihanhea. Tuolloin niitä alkoi pesiä myös Tukholman alueella.

Näinä vuosina koko valkoposkihanhien kanta kääntyi suojelun ansiosta kasvuun. 1960-luvulla valkoposkihanhia oli yhteensä noin 30 000 yksilöä, minkä jälkeen laji rauhoitettiin monissa maissa esiintymisalueellaan. 1980-luvun loppuun mennessä valkoposkihanhia oli jo 200 000. Suosituimmilla arktisilla pesimäalueilla on todennäköisesti ollut jo tungosta.

Hanhet saapuvat Suomeen

Virossa ensimmäinen pesintä havaittiin vuonna 1981. Samoihin aikoihin, 1980-luvun alussa, Suomen ensimmäinen valkoposkihanhipari asettui pesimään Inkoon saaristoon, ja Turun seudulla havaittiin ensimmäinen pesintä vuonna 1985. Pesivien hanhiparien määrä alkoi kasvaa, kun paikkauskolliset linnut poikasineen palasivat seudulle lisääntymään.

Vuonna 1987 tarhattujen valkoposkihanhien sekaan Korkeasaareen laskeutui luonnonvarainen hanhipariskunta, joka pesi samassa paikassa menestyksekkäästi kolmena keväänä. Luonnonvaraisten lintujen poikaset vapautettiin yhdessä Korkeasaaren omien valkoposkihanhien poikasten kanssa vuosina 1987-1990. Vapautus tehtiin syysmuuton aikaan arktisten hanhien muuttoreitin varrelle, jotta nuoret linnut oppisivat villien lintujen tavoille. Tundra ei kuitenkaan vetänyt puoleensa, sillä näistä 52 rengastetusta linnusta monet palasivat keväällä Kruunuvuorenselän luodoille, Suomenlinnaan ja Korkeasaareen pesimään. Vuosina 1992-1995 pesiviä pareja oli Helsingin alueella noin 10.

Seuraavina vuosina pääkaupunkiseudun kanta alkoi kuitenkin kasvaa jyrkästi, eikä kasvun selitykseksi riitä näiden valkoposkihanhien oma poikastuotto, vaan mukaan on liittynyt talvehtimisalueilta arktista alkuperää olevia lintuja. Niitä on pysähtynyt myös muuttomatkan varrelta Itämerelle asettuneiden lintujen joukkoon. Vuonna 2001 Helsingin alueella oli jo 150 pesivää paria.

Valkoposkihanhi on vakiintunut osaksi lajistoamme

Suomessa pesivien valkoposkihanhiparien määrä kääntyi nopeaan kasvuun 90-luvun lopulla. Vuonna 1995 pesiviä pareja oli 32, 2003 pareja oli 550, vuonna 2007 määrä kasvoi 1900:aan ja vuonna 2013 täällä pesi jo 4000 paria.

Valkoposkihanhi pesii Suomessa koko rannikkoalueella itärajalta Perämerelle. Suurimmat keskittymät ovat pääkaupunkiseudun ja Turun saaristossa. Sisämaassa valkoposkihanhi on pesinyt jo useilla suurilla järvillä, kuten Vesijärvellä, Päijänteellä, Oulujärvellä ja Kallavedellä.

Arktisten muuttajien reitti on perinteisesti kulkenut Venäjän länsiosien yli, mutta 2010-luvulla reitti on siirtynyt lännemmäs, itäisen Suomen puolelle. Massiiviset, jopa useiden kymmenien tuhansien valkoposkihanhien parvet pysähtyvät muuttomatkallaan syys-lokakuussa sopiville pelloille ja ruohokentille ruokailemaan. Suomen yli saattaa muuttaa jopa puolet maailman kaikista valkoposkihanhista, joita arvioitiin vuonna 2015 olevan noin 880 000 yksilöä.

Vuonna 2018 Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin kaupungin tutkijat laskivat pääkaupunkiseudun alueelta yhteensä 4 721 valkoposkihanhea, joista poikasia oli 444 yksilöä. Kanta on ollut nyt kolmen vuoden ajan vähenevä. Kesällä 2018 lisääntymistä hankaloittivat pitkään jatkuneet helteet ja sen myötä vähentynyt ravinto.

Lähteet:
Valkoposkihanhi pääkaupunkiseudulla, Ympäristöministeriö 2007
Helsinki Zoo, Annual report 2001
Ympäristö.fi, Valkoposkihanhien seuranta
Skansenin eläintarhan sivut
IUCN