Kuningasmerikotka

Kuningasmerikotkan kotiseutua ovat pohjoisen Tyynenmeren rannikot ja jokisuistot Venäjän, Japanin ja Korean rannikolla. Ne saalistavat pääasiassa kalaa ravinnokseen, suosiossa ovat etenkin lohikalat, joilla kotkat herkuttelevat syksyisin lohien kutuaikaan. Osa kuningasmerikotkista muuttaa talveksi etelämmäs merelle sulien vesien äärelle, jolloin esimerkiksi Pohjois-Japanissa voi olla kotkia satapäisinä parvina. Niitä voi nähdä jäälautoilla oleilemassa ja matkaa tekemässä.

Pesäpaikakseen kuningasmerikotkat valitsevat ison puun tai kalliojyrkänteen, jonne ne rakentavat valtavan risulinnansa. Yleensä poikueesta vain yksi poikanen selviää lentokykyiseksi, vaikka munia olisi ollut enemmän.

Kuningasmerikotkat saalistavat lohia vedestä vahvoilla kynsillään.

Kuningasmerikotka on ansainnut nimensä, sillä se on maailman painavin kotka. Kookas naaras voi painaa jopa yli 10 kiloa. Muilta mitoiltaan se ei ole ennätyssuuri muihin kotkiin verrattuna.

Suojelu

Kuningasmerikotkia arvioidaan olevan 5000 yksilöä. Määrä on laskusuuntainen, vaikka laji on rauhoitettu kaikkialla levinneisyysalueellaan. Talvehtimisalue Japanissa on suojeltu ja Venäjällä seurataan säännöllisesti kannan kehitystä. Laji luokitellaan vaarantuneeksi.

Elinympäristön häviäminen vesivoiman ja öljyteollisuuden rakennusprojektien vuoksi on suurimpia uhkia kuningasmerikotkille. Sopivien pesäpuiden hakkuut vaikeuttavat pesintää. Ympäristömyrkyt rikastuvat ravintoketjuissa ja kerääntyvät kotkien elimistöön. Liiallinen kalastus vähentää alueen kalakantoja. Kotkiin kohdistuu myös jonkin verran vainoa.

Kun meri talvella jäätyy, jotkut kotkista muuttavat etelämmäs avoimen veden perässä.

Laji kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen kantakirjaohjelmaan eli sitä lisäännytetään eläintarhoissa suunnitelmallisesti. Etelä-Suomessa lenteli kuningasmerikotka 1990-luvun alussa parina kesänä. Se oli todennäköisesti tarhakarkulainen, sillä tämän kotkan lisäksi lajia ei ole Euroopassa havaittu.

Korkeasaaressa

Kuningasmerikotkien tarha valmistui vuonna 2009 Karhulinnan naapuriin ja se on Euroopan suurimpia lentotarhoja. Koiraslintu on Tallinnan eläintarhasta ja naaras Hollannin Avifaunan lintupuistosta. Molemmat ovat kuoriutuneet 2008.

Koiras istuu enemmän puussa ja astelee maassa, naaras istuu enimmäkseen kielekkeellä ja lentää useammin. Kotkat ruokitaan viitenä päivänä viikossa erilaisilla kaloilla, rotilla, kaneilla tai sianpotkalla.

Vuonna 2014 pariskunta sai ensimmäiset jälkeläisensä ja hoiti aikuisiksi kaksi poikasta, mikä on luonnossa harvinaista. Suuri risupesä sijaitsee seinäkielekkeellä.