Markhor

Markhorit eli kierteissarvivuohet liikkuvat taitavasti elinympäristössään Himalajan vuorten rinteillä. Ne suosivat kallioisimpia ja jyrkimpiä osia vuoristosta. Korkeasaaren alalaji on levinneisyydeltään pohjoisin ja elää luonnossa Turkmenistanin, Tadzikistanin ja Uzbekistanin alueella.

Markhor-nimi tarkoittaa vanhassa persiankielessä käärmeentappajaa.

Urosten sarvet kasvavat pituutta ja painoa koko eliniän. Vanhojen yksilöiden sarvet voivat olla jopa puolitoistametriset. Naaraiden sarvet kasvavat reilun 20 sentin mittaisiksi. Sekä urosten että naaraiden sarvet ovat kierteiset.

Markhorit hyödyntävät ravintonaan sekä ruohokasveja että puiden lehtiä ja oksia, joita ne kurkottelevat etenkin talvisin. Markhorlauma on alati valppaana petojen, kuten lumileopardin tai ilveksen, varalta. Hyvän haju- ja näköaistinsa avulla ne havaitsevat lähestyvän vaaran ja loikkivat vauhdikkaasti pakoon.

Markhorit ovat läheistä sukua myös kesyvuohille.

Suojelu

Lisääntymisikäisiä markhoreita arvioidaan olevan luonnossa alle 2500 ja laji on erittäin uhanalainen. Uhanalaisuuden syynä on metsästys komeiden kierresarvien vuoksi ja kesyvuohien tulo lajin laidunalueille. Markhorin sarvista tehtyä jauhetta käytetään myös kansanlääkinnässä.

Markhorit elävät jyrkillä rinteillä, villilampaat tasankoniityillä – näin molemmille on tilaa Himalajan vuoristossa. Molemmat ovat lumileopardin saaliseläimiä.

Uhanalaisuutensa vuoksi markhorista on vuodesta 1997 lähtien pidetty eurooppalaista kantakirjaa ja laji otettiin mukaan eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan vuonna 2010. Lajikoordinaattorina toimii Korkeasaaren eläintenhoitoyksikön päällikkö Nina Trontti. Euroopan tarhakanta on noin 500 yksilöä.

Korkeasaaressa

Korkeasaaren markhorlauma elää saaren läntisillä kallioilla, upeassa ja laajassa rinnetarhassaan. Siellä kilit voivat harjoitella kiipeilyä jo ensi askelistaan saakka ja ne oppivat taitaviksi vuoristoeläimiksi. Kilejä syntyykin lähes joka kevät. Laumassa on muutama uros ja useita naaraita.