Myskihärkä

Arktisella tundralla elävä myskihärkä selviää erittäin kylmissä ja ankarissa oloissa. Paksu ja pitkä talviturkki suojaa erinomaisesti pakkaselta ja tuulelta. Myskihärkiä oli jo jääkaudella, jolloin ne elivät nykyistä laajemmalla alueella ja samoilla kylmillä aroilla käyskentelivät myös villamammutit ja villasarvikuonot.

Myskihärän talviturkin karvat voivat olla jopa metrin mittaisia.

Myskihärät elävät pienissä laumoissa, joissa on tarkka hierarkia. Arvojärjestystä selvitellään iskemällä otsat vastakkain ja otsassa onkin vahva luupanssari suojana. Kun lauma joutuu uhatuksi, vahvimmat eläimet puolustavat heikompiaan kerääntymällä niiden ympärille piiriin sarvet ulospäin. Myskihärkämuuri on tehokas suoja jopa susia vastaan.

Suojelu

Jääkauden loputtua myskihärkä hävisi kokonaan Euraasian mantereelta ja ihmisellä arvellaan olleen osuutensa asiaan. Myskihärkien tehokas puolustusrinki ei riitä torjumaan ihmistä aseineen, etenkään tuliaseiden aikakaudella. Laji oli hävitä sukupuuttoon metsästyksen vuoksi, mutta suojelun ansiosta myskihärän tilanne on nykyään hyvä. 1900-luvulla myskihärkiä on siirretty Pohjois-Amerikasta Grönlantiin, Norjaan, Ruotsiin ja Venäjälle.

Härkämäisestä olemuksestaan huolimatta myskihärkä on sukua vuohille ja lampaille.

Korkeasaaressa

Korkeasaareen tuotiin Moskovan eläintarhasta myskihärkäsisarukset kevättalvella 2016. Uroksen tunnistaa isommista sarvistaan. Myskihärkien tarha on keskisaaressa tunturipöllöjen naapurissa. Tarha ehti olla tyhjillään muutaman vuoden, sillä myskihärkien saaminen Suomeen oli monen mutkan takana. Korkeasaareen on tarkoitus saada lisääntyvä pari, joten uros tullaan siirtämään toiseen eläintarhaan.