Valkopääsaki

Valkopääsakit ovat sademetsäjokien lähistöllä eläviä apinoita, jotka eivät juurikaan laskeudu puistaan maan pinnalle. Sakit ovat etenkin siementen, marjojen ja hedelmien syöjiä, mutta ne pyydystävät pitkillä sormillaan jopa pikkunisäkkäitä.

Sakit elävät perheryhmissä. Uros on väriltään musta ja sillä on vaalea naamakuvio. Sen tehtävä on huolehtia lauman reviiristä. Naaraat ovat tasaisen ruskeanharmaita. Pieni poikanen roikkuu emonsa turkkiin tarrautuneena – ensin vatsapuolella ja hiukan vartuttuaan emonsa selässä.

Valkopääsakiuroksella on vaalea naama, tästä tulee lajin nimi.

Suojelu

Valkopääsakia uhkaavat elinympäristön häviäminen ja lemmikkieläimiksi pyydystäminen. Toistaiseksi laji on kuitenkin melko runsaslukuinen elinalueellaan Pohjois-Brasilian, Venezuelan ja Guyanan metsissä.

Valkopääsaki kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan, jolla pyritään kasvattamaan elinvoimainen tarhakanta. Lisääntymisohjelmasta vastaava koordinaattori johtaa myös erilaisia tutkimuksia, joiden avulla sakien hoitoa tarhaoloissa parannetaan. Tutkimustuloksista on hyötyä myös luonnossa tapahtuvassa suojelutyössä.

Korkeasaaressa

Ensimmäiset valkopääsakit saapuivat Korkeasaaren vuonna 1995, kun trooppinen Amazonia-talo avattiin. Nyt vallassa on jo toinen sukupolvi. Tarhassa asuvat vuonna 1999 syntynyt uros – joka tarkkailee reviiriä valppaimmin – ja vuotta vanhempi naaras sekä näiden eri-ikäiset jälkeläiset. Sakeille syntyy suunnilleen yksi poikanen vuodessa.

Jotkut kierteishäntäapinat tarttuvat puun oksiin häntänsä avulla, mutta sellaista valkopääsaki ei harrasta.

Kesällä sakit sekä niiden kanssa samassa tarhassa asuvat kultatamariinit ja pikkumarmosetit pääsevät nauttimaan Suomen kesästä ulkotarhaan. Yhteisestä apina-asumuksesta on virikettä kaikille kolmelle lajille ja etenkin ulkotarhassa on kolminkertainen tila juosta puissa.