Salomonsaartenisoskinkki Salomonsaartenisoskinkki, josta käytetään toisinaan myös nimeä jättiläisskinkki, elää kotoperäisenä eteläisen Tyynenmeren Salomonsaarilla ja Papua-Uuteen-Guineaan kuuluvilla lähisaarilla. Skinkki käyttää pitkää, taipuisaa häntäänsä apuna kiipeillessään ja pystyy jopa roikkumaan pelkän häntänsä varassa. Hännän lisäksi kiipeilyssä auttavat terävät kynnet. Aktiivisimmillaan laji on yleensä hämärissä ja yöllä. Päivän se nukkuu mielellään kolossaan. Ravintonaan salomonsaartenisoskinkki käyttää pääasiassa lehtiä, mutta jonkin verran myös hedelmiä ja kukkia, eli se on puhdas kasvinsyöjä. Yli puolet kierteishäntäskinkin pituudesta on häntää. Lajia on aiemmin pidetty yksineläjänä, mutta uudemmat tutkimukset ovat osoittaneet salomonsaartenisoskinkkien olevan ainakin jossain määrin sosiaalisia. Ryhmä elää omalla elinpiirillään, jota sekä koiraat että naaraat puolustavat ryhmään kuulumattomia vastaan. Sukupuolet ovat muutoin samannäköiset, mutta täysikasvuisella koiraalla on jykevämpi pää kuin naaraalla. Naaras synnyttää yleensä vain yhden poikasen, harvoin kaksi, vuodessa. Suojelu Laji luokitellaan silmälläpidettäväksi. Se on harvinaistunut laajamittaisen elinalueiden tuhoutumisen vuoksi. Esiintymisalue on suppea ja pirstaloitunut, ja yksilöitä kerätään laittomasti paljon lemmikeiksi. Salomonsaartenisoskinkit myös lisääntyvät hitaasti eli pyydystämisen vuoksi pienentyvä kanta ei uusiudu kovin nopeasti. Lajin kansainvälistä kauppaa rajoitetaan CITES-sopimuksella. Paikallisempi uhka on myös liskojen pyydystäminen ihmisten ravinnoksi. Ei ole varmuutta, esiintyykö lajia millään suojelualueella. Korkeasaaressa Salomonsaartenisoskinkit asuvat Amazonia-talossa sijaitsevassa terraariossa, johon ne muuttivat toukokuussa 2024. Ne tulivat Korkeasaareen ruotsalaisesta Skansenin eläintarhasta. Lajin edustajia on aikaisemminkin asunut Korkeasaaressa, tuolloin vielä lajin vanhalla nimellä kierteishäntäskinkki.
