Harjasgekko

Harjasgekko elää Australian itäpuolella Uudessa-Kaledoniassa sekä pääsaaren eteläosissa että pienemmällä Ile des Pinsen pikkusaarella. Sen elinympäristöä ovat rannikoiden ja vuoristojen metsät, jossa se viihtyy oksistoissa puissa tai pensaissa ja liikkuu yöaikaan. Päivälepopaikka voi olla puun kolossa tai tiheän lehvästön suojassa.

Harjasgekon nimi tulee silmien yläpuolelta pitkälle selkään jatkuvasta harjaksesta.

Erityisesti lisääntymisaikaan harjasgekkokoiraat ovat hyökkääviä toisiaan kohtaan. Koiraat ovat moniavioisia. Gekkonaaras munii munat puunkuoren halkeamiin ja ne hautuvat itsekseen. Poikaset ovat itsenäisiä heti kuoriuduttuaan.

Harjasgekko voi olla väriltään keltainen, ruskea, vihertävä, punertava tai harmaa. Luonnossa esiintyy yksiväristen lisäksi myös tumma- ja vaaleakuvioisia värimuotoja. Terraario-olosuhteissa lajista on jalostettu muitakin värimuotoja.

Suojelu

Harjasgekon luultiin jo hävinneen, mutta laji löydettiin uudelleen vuonna 1994. Harjasgekon levinneisyysalueen pinta-ala on noin 1600 km² ja tunnettuja esiintymiä on vain neljä. Elinympäristön tuhoutuminen metsäpalojen ja maatalouden leviämisen vuoksi on lajin suurin uhka. Tietyillä alueilla gekkoja pyydystetään laittomasti lemmikkimarkkinoille. Jyrsijät saalistavat gekkoa ravinnokseen ja vieraslajit kuten siat ja kauriit muuttavat elinympäristöä gekolle epäedullisemmaksi. Wasmannia auropunctata -muurahainen, joka myös on ihmisen mukana kulkeutunut vieraslaji, vaikuttaa gekkoon negatiivisesti.

Jos harjasgekko joutuu katkaisemaan häntänsä saalistajaa paetessaan, häntä ei enää kasva takaisin.

Harjasgekon kanta on vähenevä. Osa lajin levinneisyysalueesta suojeltu, mutta muita aktiivisia suojelutoimia ei tällä hetkellä ole. Tarvetta olisi tutkimukselle, kannanseurannalle sekä gekkoa uhkaavien vieraslajien torjunnalle.

Korkeasaaressa

Harjasgekot saapuivat Korkeasaaren Africasia-taloon kesällä 2019. Nämä harjasgekot on takavarikoitu Heathrow’n lentokentällä Lontoossa, kun niitä oltiin kuljettamassa ilman asianmukaisia lupia.