Madagaskarinsihisevätorakka Torakoita on ollut olemassa jo yli 300 miljoonaa vuotta sitten, ja lahko onkin vanhimpia hyönteisryhmiä. Torakan ruumis on litteä. Siihen kuuluu päässä sijaitsevat verkkosilmät sekä pitkät tuntosarvet, kovan kitiinipanssarin suojaamasta keskiruumiista lähtee kolme raajaparia ja pehmeässä takaruumiissa sijaitsevat tärkeät elimet. Toisin kuin useimmilla torakoilla, madagaskarinsihisevillätorakoilla ei ole siipiä eli se ei osaa lentää. Torakkalajeja on maailmassa noin 4500, eli yhtä paljon kuin nisäkäslajeja yhteensä! Sihisevät torakat elävät Madagaskarin sademetsien pohjalla ja syövät lahoavaa kasvimateriaalia, jonka sekaan ne myös piiloutuvat saalistajilta. Ne osaavat kuitenkin myös kiivetä. Uhattuna torakat yrittävät pelotella saalistajaa kovalla, sihisevällä äänellä, jonka ne saavat aikaan puhaltamalla ilmaa ulos hengitysputkistaan. Suojelu Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN ei ole määritellyt lajille uhanalaisuusluokitusta. Madagaskarinsihisevättorakat ovat varsin yleisiä levinneisyysalueellaan ja niitä pidetään jonkun verran myös lemmikkinä. Joissain Yhdysvaltain osavaltioissa lajin pitämiseen tarvitaan erillinen lupa – tällä estetään torakoiden päätyminen luontoon vieraslajiksi. Korkeasaaressa Madagaskarinsihiseviätorakoita elää Korkeasaaressa terraariossa useiden muiden ötökkälajien naapurissa, trooppisten talojen välisessä tunnelissa. Niitä on joskus myös mahdollisuus päästä silittämään tai pitämään kädellä oppaan kanssa. Torakat ovat monien Korkeasaaren hyönteissyöjien pääravintoa.
