Mongolianvillihevonen

Ainut jäljellä oleva villihevoslaji, mongolianvillihevonen, on kotoisin Aasian aroilta. Mongolianhevonen tunnetaan myös przewalskinhevosena. Nimi on peräisin 1870-luvulla lajin löytäneeltä tutkimusmatkailija Nikolai Przewalskilta.

Villihevoslaumaa johtaa vahvin tamma.

Hevoset elävät orin ja muutaman tamman muodostamissa laumoissa. Nuoret oriit liikkuvat poikamieslaumoissa, kunnes ne pystyvät puolustamaan omaa reviiriä ja saamaan oman tammalauman. Suurimman osan päivästä hevoset käyttävät ravinnonhankintaan karulta elinalueelta.

Suojelu

Mongolianvillihevonen kuoli luonnosta sukupuuttoon 1960-luvun lopulla. Niitä on aikoinaan elänyt aikoinaan laajalla alueella Euraasiassa. Mongolianvillihevonen oli harvinaistunut metsästyksen takia ja joutunut kilpailemaan laitumista ja vedestä kesyhevosen kanssa. Tarhoihin pyydystettyjen yksilöiden ansiosta laji kuitenkin säilyi.

Mongolianvillihevonen kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan, jolla pyritään kasvattamaan elinvoimainen tarhakanta. Hevoset ovatkin lisääntyneet tarhoissa hyvin. 1960-luvun 150 hevosen tarhakanta on kymmenkertaistunut. Lajin luontoonpalautus on käynnissä ja myös Korkeasaari osallistuu siihen. Tällä hetkellä Kiinan ja Mongolian aroilla elää noin 400 villihevosta.

Mongolianvillihevonen ei ole kesyhevosen kantamuoto. Sitä ei enää ole olemassa.

Korkeasaaressa

Korkeasaaressa on ollut mongolianvillihevosia 1970-luvulta lähtien. Nykyiseen laumaan kuuluu aikuinen tamma, kaksi nuorempaa hevosta ja yksi kulaani eli villiaasi. Korkeasaaren laumasta lähti keväällä 2018 kaksi tammaa luontoonpalautusprojektiin ja kohti Mongoliaa. Lue, mitä Hannalle ja Helmille kuuluu!

Vaikka villihevoset vaikuttavat kesyiltä ja leppoisilta, ne ovat luonteeltaan villejä eivätkä hoitajat mene orin kanssa samaan tarhaan. Tarvittaessa tarhan siivouksen ajaksi hevoset täytyykin houkutella naapuritarhaan.