Patagonianaratti

Patagonianaratti elää Keski-Chilessä, Argentiinan etelä- ja keskiosissa sekä Uruguayssa. Laji on varsin karaistunut ja kestää monista muista papukaijoista poiketen jopa lunta ja pakkasta – onhan Patagonian ylängöllä talvella varsin viileää. Patagonianarattien ravintoa ovat mm. siemenet, versot ja hedelmät. Ruokailleessaan linnut liikkuvat pienissä parvissa.

Aratteja on yhteensä noin 80 lajia, jotka kaikki ovat kotoisin Etelä-Amerikasta.

Patagonianaratti on yksi kookkaimmista arattilajeista. Väriltään se on harmaanvihreä, siivenkärjet ovat kuitenkin sinertävät ja vatsa on punertava. Molemmat sukupuolet ovat samanvärisiä. Patagonianaratin pesimätapa on papukaijoille erikoinen: pariskunta kaivaa jokien tai merenrantojen hiekka- tai savitörmään pesätunnelin, joka saattaa olla jopa 3 metriä syvä.

Suojelu

Vaikka laji luokitellaan elinvoimaiseksi, patagonianarattien kannat ovat vähentyneet, sillä lajia vainotaan viljelyksille tekemiensä tuhojen takia ja sitä pyydystetään myös ravinnoksi. Lisäksi lajin elinalueita on tuhottu ja niitä käytetään viljelyyn. Chilessä laji suojeltiin 1960-luvulla, ja se kuuluu kansainvälistä kauppaa säätelevän CITES-sopimuksen liitteeseen II. Nykyään kanta on vakaa, vaikkakin lajia pyydystetään luonnosta jonkin verran lemmikkimarkkinoille. Patagonianaratista erotetaan kolme alalajia.

Korkeasaaressa

Korkeasaaren patagonianaratit asustavat Amazonia-talossa, jossa yli kymmenen linnun yhdyskunta kirkuu kovaäänisesti yhteisessä tarhassa sinikurkkuarojen kanssa. Kesällä ne pääsevät myös ulkotarhaan. Patagonianaratit ovat kuoriutuneet Korkeasaaressa, niiden sukujuuret juontavat Chesterin ja Arnhemin eläintarhoista 1990-luvun alussa tuotuihin aratteihin.