Vesikko

Vesikot viihtyvät purojen, jokien ja järvien rantaryteiköissä, eivätkä poistu kovin kauas veden ääreltä. Ravintonsa nämä pienet pedot pyydystävät vedestä tai maalta, esimerkiksi pikkunisäkkäät ja sammakot maistuvat vesikolle.

Rauhaisa korpipuro on vesikon suosikkipaikka.

Vesikoita ei ole havaittu Suomessa viime vuosikymmeninä. Vesikko muistuttaa ulkonäöltään Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa minkkiä, joka on levinnyt myös Suomeen. Vesikoilla on valkoista sekä kuononsa alla että leuassaan, mutta minkillä yleensä vain leuassa.

Suojelu

Vesikko oli Suomessa runsaslukuinen 1930-luvulle saakka, jolloin alkoi raju taantuminen. Kymmenen vuotta myöhemmin laji oli jo lähes kuollut sukupuuttoon ja se rauhoitettiin, mutta vesikot eivät ole lisääntyneet. Pohjoisamerikkalaisella turkistarhoista luontoon levinneellä minkillä on mahdollisesti osuutensa asiaan. Vieraat tulokaslajit voivat syrjäyttää paikallisia eläinlajeja sukupuuton partaalle. Viimeisin varma havainto suomalaisesta vesikosta on vuodelta 1992 Sotkamosta. Nykyisin vesikon katsotaan hävinneen kokonaan Suomesta.

Vesikko kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan (EEP), jolla pyritään kasvattamaan elinvoimainen tarhakanta. Suojeluohjelmaa johdetaan Tallinnan eläintarhasta käsin ja vesikoita on palautettu eläintarhan johdolla Viron Hiidenmaalle vuodesta 2000. Ennen luontoonpalautuksen aloittamista saarelta poistettiin kaikki minkit loukuttamalla. Vuoden 2006 loppuun mennessä saarelle oli viety jo noin 300 vesikkoa. Paikalliset asukkaat ovat ottaneet vesikot pääosin myönteisesti vastaan. Luontoonpalautukset jatkuvat ja laajentuvat mahdollisesti myös Saarenmaalle.

Korkeasaaressa

Tallinnan eläintarhasta Korkeasaareen muuttaneet vesikot pääsivät muuttamaan kokonaan remontoituun tarhaansa syyskuussa 2021. Vesikko on yksineläjä, joten uros ja naaras asuvat vierekkäisissä tarhoissa lisääntymisaaikaa lukuunottamatta. Tarhassa vipeltäessään vesikko on vikkelä ja viihtyy koloissa – etenkin talvella se liikkuu salamannopeasti lumen alla käytävissään, josta se ponnahtaa kurkkimaan ulkomaailmaa. Edellisen kerran Korkeasaaressa oli vesikoita vuonna 2018.