Hanhipaneelissa opittiin valkoposkihanhen logiikkaa ja ideoitiin uusia keinoja rinnakkaiseloon

Korkeasaareen kokoontui joukko valkoposkihanhien ja kaupunkiympäristön asiantuntijoita pohtimaan, miten ihmiset ja valkoposkihanhet mahtuisivat elämään rauhaisaa rinnakkaiseloa myös kaupunkien rannoilla. Samalla syvennettiin ymmärrystä hanhen logiikasta. Hanhipaneeliin osallistuivat vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta, ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen ja tiimipäällikkö Kaisa Pajanen Helsingin kaupungin ympäristöpalveluista, suojeluasiantuntija Petri Lampila BirdLife Suomesta, kuraattori Ville Vepsäläinen Korkeasaaren eläintarhasta ja keskustelua vetänyt luontotoimittaja Minna Pyykkö. Myös yleisö sai osallistua keskusteluun, niin paikan päällä kuin Korkeasaaren Facebook-sivuilla, jonne Hanhipaneeli lähetettiin suorana.

”Jäämerellä pesii noin miljoona valkoposkihanhea, eli määrä on vähän eri kokoluokkaa kuin pääkaupunkiseudulla.” – Markku Mikkola-Roos

Suomen ympäristökeskus on tehnyt hanhilaskentoja, joten saimme kuulla Markku Mikkola-Roosilta viimeisimmät tiedot: ”Pääkaupunkiseudulla pesivien valkoposkihanhien kanta on pysytellyt vakaana 700–800 parissa viimeiset viisi vuotta. Ravinto ja pesäpaikat ovat täällä rajoittava tekijä. Syksyllä hanhia näkyy enemmän, kun itäisen Suomenlahden linnut kokoontuvat tänne laiduntamaan, jolloin puhutaan 13-14 000 yksilöstä.”

Saaret ovat pesimäpaikkoina valkoposkihanhien suosiossa. Helsingin edustalla Harakan saarella ja Korkeasaaressa pesii molemmissa vuosittain noin 200 hanhiparia. Harakka on pinta-alaltaan yhdeksän hehtaarin kokoinen, Korkeasaaressa hehtaareja on 22.

Kaisa Pajanen on saanut paikan päällä seurata, miten Harakan saaren hanhitilanne on kehittynyt. Yhteentörmäyksiltä ei ole vältytty, mutta hanhet on käännetty myös voitoksi: ”Harakkaan tullaan luontosaarelle, lintujen valtakuntaan, joten me kerromme linnuista kävijöillemme. Lapsista valkoposkihanhet ovat jänniä, siitä tulee uusi seikkailuelementti retkelle! Tärkeää on, että saadaan ihmiset heti alussa informoitua, että vältytään ikäviltä tilanteilta.”

”Naaras päättää missä pesitään. Vesilinnuilla on yleinen kuvio, että naaras päättää mihin mennään.” – Petri Lampila

Hanhikoiraille on luonnollista vahtia pesää naaraan hautoessa. Naaras on silloin suojaton, eikä voi väistää petoja. Koiras ei erottele ihmistä muista maapedoista, sille jokainen liian lähelle pesää tuleva on uhka. Mitä pätevämpi koiras, sitä parempi on sen lisääntymismenestys. Panelistit arvioivat, että koiras puolustaa pesäänsä supikoiraa ja minkkiäkin vastaan, mutta tuskin kettua. Myös merikotkat käyttävät hanhia ravintonaan. Lokit puolestaan pyydystävät pieniä poikasia.

”Koiras todennäköisesti arvioi riskiä, jonka isomman pedon kimppuun hyökkääminen aiheuttaa. Pesintä epäonnistuu, jos koiras menehtyy. Tämän vuoksi hanhet varmasti mittailevat tunkeilijan kokoa. Aikuinen ihminen on todella iso hanheen verrattuna, jolloin se ehkä tyytyy vain sähisemään, mutta pienet uhkaavan oloisesti säntäilevät lapset näyttävät hanhen silmään voitettavissa olevalta vastukselta.” pohtii Ville Vepsäläinen, Korkeasaaren eläintarhan lintukuraattori.

”Jos käännät sille selän pesän vieressä, niin kyllä se kimppuun tulee.” – Markku Mikkola-Roos

Hanhet ovat yksilöitä ja jokaisella koiraalla on oma temperamenttinsa. Panelistit miettivät, palaako sama valkoposkihanhipari aina samalle paikalle pesimään, kuten haahkoilla tapahtuu. Sekä Korkeasaaressa että Harakassa oli tehty tämänsuuntaisia havaintoja, mutta sitä ei ole varsinaisesti tutkittu, esimerkiksi värirengastuksen avulla. Hanhet olisi mahdollista tunnistaa myös ulkonäöstä, sillä jokaisella hanhella valkoisen ja mustan kuvioinnit ovat hieman erilaiset. Harakassa on huomattu, että pesinnän edetessä koiraat muuttuvat kiihkeämmiksi. Korkeasaaressa on pistetty merkille myös se, että koiraan tunnelmat voivat muuttua saman päivän sisällä.

”Harakassa olemme huomanneet, että rauhallisuus on hanhien kanssa valttia. Jos koiras ei päästä ohi, sitten etsitään kiertoreitti. Vierailijoille on tarvittaessa annettu jopa sateenvarjoja, harjanvarsia ja haravoita, joiden kanssa on ohjeistettu oikeaoppista ohitusta. Ohjaajat liikkuvat ryhmien kanssa, ja silloin pysähdytään kierroksella tutustumaan hanhien käyttäytymiseen ohjaajan johdolla. Ohjaajilla on kartat, joihin on merkitty saaren hanhet sekä niiden luonteenpiirteitä, joillekin on annettu lempinimiäkin”, kertoo Kaisa Pajanen.

Ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen pohdiskelee, olisiko mahdollista kouluttaa hankaliksi havaittuja hanhiyksilöitä: ”Aggressiivisuus on hanhikoiraalla hormonaalista, mutta hanhet ovat myös oppivaisia. Aggressiivinen käytös palkitaan, kun ihmiset juoksevat karkuun, se on voitto joka muistetaan. Ihmisten pitäisikin oppia maltillisuutta. Kun ihminen ei lähdekään karkuun, hanhelle jää mieleen se, että tällä kertaa ei tullut voittoa. Se on sama periaate, miten koiranpennulle koulutetaan, kuka on pomo. Näin siis ainakin teoreettisesti.”

”Joskus niiden pinna palaa helpommin. Toisilla pinna ei pala koskaan.” – Ville Vepsäläinen

Monelle hanhikoiraalle riittää, kun ihminen menee vähän kauemmas. Se vaatii ihmiseltä huomiokykyä ja myös hieman tietoa lajista, mihin Korkeasaaressa aiotaan nyt panostaa, lupaa Ville Vepsäläinen: ”Ohjeistus alkaa jo lipunmyynnissä. Karttaan tulee infoa, miksi hanhi käyttäytyy näin. Havaitse hanhi, pidä turvaväli, älä panikoi, henkilökunta auttaa. Meillä on myös uusina keinoina kuulutuksia saaressa ja hanhioppaita neuvomassa ja valvomassa tilannetta. Tämä vaatii resursseja, mutta haluamme panostaa tähän. Viime vuonna meillä havaittiin hanhien potkimista, kivittämistä ja päälle kaadettiin jopa kuumaa kahvia.”

Korkeasaari on saanut ely-keskukselta luvan siirtää vaikeassa paikassa olevia hanhenpesiä ja viimeisenä keinona myös tuhota pesiä. Tänä vuonna kokeillaan siivota pesäpohjia muutamalta hanhien ja ihmisten kannalta hankalalta reitiltä jo ennen kuin pesään ilmestyy munia. Näin hanhia rohkaistaan siirtymään paremmalle paikalle pesimään, ja siihen on varattu ja yleisöltä rajattu hanhien suosimia pesimäalueita, jotka merkitään maastoon. Koiraiden siirtoa kokeillaan myös pajuaidoin, sillä sopivasti sijoitettuna aita saa koiraan siirtymään niin, että se näkee vartioimansa naaraan. Hanhet ovat kuitenkin sinnikkäitä pesäpaikan valinnassa, ja tähänkin on varauduttu.

”Olen aiempina vuosina siirtänyt jonkin verran pesiä ja hanhien suhtautuminen on aika sympaattista. Usein naaraan saa melkein nostaa pesältä pois. Kun kannan pesää, naaras seuraa vierellä, että siinä se pesä menee. Ihan tarkoituksella näytän mihin se siirtyy. Sitten kun pesä on uudessa paikassa, naaras asettuu taas hautomaan. Siirtoa ennen pitää tietysti pyydystää koiras haaviin, muuten se on selässä roikkumassa. Jos hanhet ovat sinnikkäitä valitsemansa paikan suhteen, ja rakentavat pesäpohjan joka kerta samaan hankalaan paikkaan, laitamme siihen kukkaruukun tai heinäpaalin tai mitä vain keksimme. Meillä voi olla kaikenlaista ensi kesänä, kannattaa tulla katsomaan, mitä meillä on teiden varsilla!” naurattaa Vepsäläinen paneelin osallistujia.

”Korkeasaari on suosittu vierailukohde ja meidän pitää taata turvallinen vierailu kaikille.” – Ville Vepsäläinen

Muiden panelistien mielestä keinot kuulostavat erittäin hyviltä. ”Korkeasaarella on suuri valistusrooli. Miten tämä saataisiin muuallekin kaupunkiin? Ongelmakohteita ovat esimerkiksi Arabianranta, Töölönlahti ja Merikannontie, joissa on paljon työmatkapyöräilijöitä ja hanhipoikueita. Pyörällä ajetaan joskus tarkoituksella päälle. Koiria ei pidetä kytkettyinä, vaan niitä päästetään tarkoituksella hanhia ajamaan. Poikueiden ja sulkasatoisten lintujen pääsy viheralueille voidaan estää aidoilla, mutta muutoin rajaaminen on vaikeaa”, miettii Markku Mikkola-Roos.

Panelisteja puhuttaa myös se, miten asenteet hanhia kohtaan voivat olla hyvinkin vihamielisiä. Korkeasaaressa tällaista on havaittu etenkin aikuisilta miehiltä. Tullaan eläintarhaan katsomaan luonnon monimuotoisuutta ja potkitaan hanhia. On muistettava, että valkoposkihanhien, kuten muidenkin eläinten satuttaminen on eläinsuojelurikos. Ihmiset ovat myös hieman vieraantuneet luonnon havainnoinnista.

”Pyöräilijä ajaa hanhien päälle kolmeakymppiä ja katsoo sovelluksesta, että tulee ennätys tällä matkalla.” – Markku Mikkola-Roos

Raimo Pakarinen muistuttaa, että hanhia pelkäävät ihmiset pitää ottaa tosissaan: ”On ihmisiä, joilla on jonkinlainen fobia lintuja kohtaan, eikä silloin auta sanoa, että ei niitä tarvitse pelätä. Ihmisten pelot eivät kuitenkaan oikeuta hanhien huonoon kohteluun. Mutta kaikilla pitää olla oikeus puistojen käyttöön, ei pelkästään hanhilla.” Kaikki panelistit ovat tästä samaa mieltä.

Valkoposkihanhet myös muuttavat ympäröivää luontoaan. Laidunnusalueilla kasvillisuus tasalaatuistuu ja muutos voi olla hyvinkin suuri, kun hanhet harventavat suosimiaan ruoho- ja heinäkasveja. Suomenlinnassa poimulehdet ovat runsastuneet viheralueilla, koska ne eivät kelpaa hanhille. Harakassa mikään kasvi ei ole kokonaan hävinnyt, mutta runsaampina kasvavat esimerkiksi kultapiisku ja purtojuuri. Hanhikit eivät myöskään – nimestään huolimatta – maistu hanhille, ja niitä voitaisiinkin hyödyntää alueilla, joissa hanhien ei toivota laiduntavan. Helppo tapa torjua hanhia nurmelta on päästää nurmi kasvamaan pitkäksi, mutta kaikkialla se ei toimi.

”Hanhi kakkaa niin paljon, koska sillä ei ole pötsiä.” – Markku Mikkola-Roos

Hanhenkakka herättää myös keskustelua, jossa vedotaan tutkimustietoon. Ulosteista on löydetty hyvin vähän mitään ihmiselle vaarallista, joten tartuntariski on hyvin pieni. Lintujen salmonellakin on eri kantaa kuin nisäkkäiden, joten se ei tartu herkästi ihmiseen. Mutta voiko oikeasti popsia monta kiloa hanhenkakkaa, ennen kuin mitään tapahtuu? Evira eli nykyinen Ruokavirasto on tutkinut, että puoli tuntia auringonvalossa riittää tappamaan pöpöt hanhenpötkylästä. Tuore uloste voi kuitenkin olla teoreettinen terveysriski, jos pieni lapsi pistää sen suuhunsa. Panelistit toteavat, että sen ikäisiä lapsia pitää joka tapauksessa valvoa, sillä kaupunkipuistoissa voi olla muutakin huonoa suuhunpantavaa.

Lopuksi panelistit miettivät, voisiko Helsingin kaupunki jopa brändätä itsensä hanhikaupunkina, sillä on ainutlaatuinen ilmiö, että arktiset hanhet viihtyvät kaupungissa. Yhteistuumin päädytään siihen, että Helsinkiä pitäisi tehdä tunnetuksi luontopääkaupunkina, jossa valkoposkihanhi on osana muuta kaupunkieläimistöä. Ulkomaalaisille tämä voi olla hyvinkin eksoottista. Harakassa on haluttu jopa yöpyä, jotta voidaan herätä upeaan valkoposkihanhien kaklatukseen.

Panelistit katsovat luottavaisina hanhien ja ihmisten tulevaisuuteen kaupungissa. Hanhet ovat oppivaisia ja ihmiset ovat oppivaisia, joten meidän ei varmasti tarvitse puhua mistään ongelmasta kymmenen vuoden kuluttua.