Kissalaakson asukkaat valokuvissa Karhulinnalla

”Odottakaas varpuset, kyllä minä tästä kasvan.” Parin kuukauden ikäiset manulinpennut olivat niin pieniä, että niitä tuskin erotti aluskasvillisuuden seasta. Välillä näkyi vain pari korvaa ja häntä, kun ne vilahtelivat ruohikossa. Joskus onnistikin, ja pikkuruinen pää putkahti esiin pensaan alta.

Harrastajavalokuvaaja Anna-Maija Honkila on tarkkaillut Korkeasaaren kissoja kameransa etsimen läpi jo vuosia. Honkilan valokuviin pääsee tutustumaan lokakuun loppuun saakka Korkeasaaren Karhulinnalla ”Kissalaakson asukkaita” -näyttelyssä.

Kuusi vuotta valokuvausta harrastanut Anna-Maija Honkila käy Korkeasaaressa viikoittain ympäri vuoden. ”Sillä tavoin pääsen näkemään eläimiä eri vuodenaikoina ja erilaisissa tilanteissa.” Honkilan ei ole tarvinnut poistua saaresta kertaakaan ilman hyviä otoksia.

Honkila kuvailee eläinten kuvaamista mielenkiintoiseksi ja antoisaksi, mutta haastavaksi. ”Kärsivällisyydestä on etua: kun näyttää siltä, ettei yhtään eläintä ole näkyvissä, täytyy vain odotella tai palata hetken kuluttua takaisin, sillä tilanteet saattavat vaihtua nopeastikin.” Toisinaan käy niin, että joku Kissalaakson eläimistä jää näkemättä, mutta Korkeasaaren vuosikortin kanssa kuvaamaan pääsee aina uudelleen.

Näyttelyn taulut ovat myynnissä ja kaikki tuotot menevät lyhentämättömänä luonnossa elävien Amurin kissapetojen suojeluun. Kuvien printtioikeuksia voi myös ostaa taiteilijalta suoraan.

Yhteystiedot: annamaija.honkila(at)gmail.com.