Korkeasaari on myös upea puutarha Artikkeli julkaistu: 06.06.2018 Jos Korkeasaari ei olisi tunnettu eläimistään, se olisi varmasti tunnettu puutarhana. Yli sadan vuoden ikäinen puistokulttuuri ja saariston luonto kohtaavat vehreällä saarella, jonka puutarhurit pitävät huolen siitä, että ihasteltavaa riittää keväästä pitkälle syksyyn. Aina Korkeasaari ei ollut näin vehreä. Saaren keskiosassa, Laivarannasta nousevassa puutarhassa, missä hehkuvat alppiruusut, atsaleat, päivänliljat, särkyneetsydämet, iirikset, pionit ja monet muut perennat, oli alkujaan karu kallioinen halkeama. Jo ennen eläintarhan perustamista saareen tuotiin proomuittain multaa ja halkeama täytettiin. Maata tuotiin niin paljon, että se riittää kasvualustaksi syreeneille sekä suurille vaahteroille ja lehmuksille. Tiikeritarhan nurkalla kukkii punaisin kukin kvittenipensas, johon kypsyy syksyllä keltaisia hedelmiä. Amurinviiniköynnös, japaninsiipipähkinä, amurinkorkkipuu ja jalopähkinä, sekä vielä vihreän ja valkoisen kirjava, mutta myöhemmin punaiseksi muuttuva kiinanlaikkuköynnös, kietovat Kissalaaksossa kulkevan vehreään tunneliin. Kissalaakson keskiosissa kannattaa sulkea silmät. Pikkujasmike tuoksuu jo, vaikka se kukkii vasta heinäkuussa. Hieman pidemmällä leiskuvan keltainen, makeasti tuoksuva atsalea ja hento sininen alppikärhö tarjoavat näkösuojaa ilvekselle, joka todennäköisesti makaa jossain tarkkailemassa ohikulkijoita. Lumileopardien tarhalla kivikkoryhmän kasvit – atsalea, arovuokot, verikurjenpolvet, kissanminttu, kalliokielot ja heinäkuussa kukkivat maksaruohot – ovat kovin arkoja. Ethän tallaa! Joka vuosi Korkeasaaren puutarhurit kesäapulaisineen istuttavat saareen satoja kesäkukkia. Yhtä lailla huolehditaan kuitenkin myös luonnonkasvillisuuden monimuotoisuudesta. Rantaniityillä tehdään tilaa luonnonvaraisille ranta-alpeille, kurjenmiekoille ja mesiangervoille. Suomalaisen luonnon Korpi-alueella varvut, metsämansikat, kielot ja hennot ruohokasvit koristavat paitsi teiden varsia, myös katoksia. Paitsi että kasvit tekevät Korkeasaaresta upean puiston, monilla on myös tehtävänsä kallioisessa eläinten asuttamassa saaressa. Apinalinnan viereisille kallioille ja merikotkatarhalle on tuotu maata ja sitä sitovaa kasvillisuutta, jotta hulevedet eivät huuhtoudu suoraan mereen. Tarhojen aidanvierustoille ja tarhoihin on usein istutettu eläinten luonnollisilta elinalueilta kotoisin olevia kasveja, jotka tarjoavat eläimille sekä varjoa että suojaa lepohetkiä varten. Keskustelu