Pääkirjoitus: Ahman jäljillä

Artikkeli julkaistu: 22.03.2017

Hanna-Maija Lahtinen, projektiasiantuntija

Viime viikolla Vantaalta ja Helsingistä löydettiin yllättäen ahman jälkiä. Ahma mielletään pohjoisten ja itäisten lumisten erämaiden asukiksi, mutta ahmahavaintoja on tullut vuosi vuodelta yhä eteläisemmästä Suomesta. Tämänkertainen tassuttelija on luultavimmin nuori uros etsimässä omaa reviiriään. Se jäänee arvoitukseksi, miksi ahma oli eksynyt jo lähes lumettomalle pääkaupunkiseudulle.

Ahma on Suomessa erittäin uhanalainen laji ja sen kanta on maailmanlaajuisesti laskussa. Suomessa ahma on ollut täysin rauhoitettu jo 35 vuoden ajan, sillä yksilöitä on maassamme vain 230-250. Niiden suurin uhka on salametsästys. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi helmikuussa asetuksen, joka sallii tänä vuonna kahdeksan ahman metsästyksen poronhoitoalueella. Ahman pesimäaikana ammutuksi voisi joutua myös imettävä naaras, jonka poikaset kuolevat pesään. Päätös on aiheuttanut runsasta vastustusta Suomen luonnonsuojeluliitolta ja WWF Suomelta. Myös Korkeasaaren eläintarha tuomitsee ahman metsästyksen, ja kannattaa muita keinoja ahman aiheuttamien porovahinkojen vähentämiseksi. Näitä olisivat esimerkiksi uudenlainen porovahinkojen korvausmalli tai porovahinkoja aiheuttavan yksilön siirtäminen muualle Suomeen.

Korkeasaaren ahmat kuuluvat eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan. Meillä asuu kaksi ahmaa, nelivuotias uros ja nuori kaksivuotias naaras. Tähän Suomen luonnon alkuperäislajiston edustajaan liittyy paljon perättömiä huhuja ja kansantarinoita sen valtavasta ahmimisvimmasta. Ylensyönnin sijaan ahma piilottaa loput saaliistaan tai löytämästään raadosta esimerkiksi lumeen hautaamalla. Ahman tulevaisuus riippuu paljon myös muiden suurpetojen menestyksestä, koska se on pääasiallisesti raadonsyöjä.

Joka vuosi maaliskuussa järjestämme Korkeasaaressa ahmaretkiä esikoululaisille. Lapset tutustuvat ahman elämään, osallistuvat niiden ruokintaan ja leikkivät ahmaleikkejä. Ohjelma on suunniteltu yhdessä WWF:n kanssa. Retket ovat suosittuja – kahden viikon aikana niihin osallistui 40 päiväkotia ja yli 1000 pientä retkeläistä. Näin pääsemme opettamaan eskarilaisille luonnon ja ahman arvostusta. Ahma on saanut taas monta uutta ihailijaa!

Korkeasaarta lukuun ottamatta villin ahman näkeminen täällä etelässä on niin harvinaista, että päätin lähteä pohjoisemmaksi Kuhmoon omalle ahmaretkelle. Odotin tuntikausia pienessä riistakopissa keskellä metsää, hyttysten inistessä korvissa. Kesäyön hieman hämärtyessä vanha ahmauros hölkkäsi rennosti puiden katveesta ja jäi aukealle haistelemaan ilmaa. Ominaiseen tyyliinsä se kaiveli vahvoilla tassuillaan runkoihin ja kivien alle piilotettuja raadonpalasia ja katosi ne suussaan takaisin metsänsiimekseen. Tulen muistamaan tämän kohtaamisen koko ikäni, ja toivon, että ahmalla on oma paikkansa Suomen luonnossa tulevaisuudessakin.