Pääkirjoitus: Eläimet sopeutuvat helteeseen, mutta joskus apu on tarpeen

Kenguru nuolee eturaajojaan, jotta veden haihtuminen iholta jäähdyttää ihon pintaverisuonissa kiertävää verta. Tunturipöllö ja emu läähättävät nokka auki ja partakorppikotka kääntää vaaleamman puolen höyhenpeitteestään aurinkoa kohti. Amurintiikeri vetäytyy varjoon, käy välillä vesialtaassa vilvoittelemassa ja jää sitten odottelemaan illan viilenemistä. Aavikkoketun ei tarvitse tehdä mitään, se poistaa lämpöä isojen korviensa tehokkaan verenkierron avulla.

Monet emot, kuten esimerkiksi kuningasmerikotka tai hanhi, suojelevat poikasiaan varjostamalla niitä ruumiillaan ja siivillään. Linnut voivat myös viilentää itseään levittämällä siipensä, jotta lämpö haihtuu kaljujen kainaloiden kautta. Gundit liikkuvat aamulla ennen kuin lämpö nousee liian korkeaksi, viettävät viileissä kallionkoloissa pitkän siestan ja palaavat taas askareisiinsa auringon painuessa alemmas.

Saharasta kotoisin oleva sahelinsuurkilpikonnat vaipuvat luonnossa kuumimpina ja kuivimpina aikoina horrokseen. Ne kaivautuvat maakoloihin, joissa pienilmasto on tasaisempi, viileämpi ja kosteampi kuin auringon paahteessa maan pinnalla. Muissakin eläinryhmissä on lajeja jotka suojautuvat kuumalta ja kuivalta horrostamalla. Kesähorros eli estivaatio voi kestää tunneista kuukausiin.

Kaksikyttyräiset kamelit eivät ole sopeutuneet kuumaan yhtä hyvin kuin yksikyttyräiset dromedaarit, mutta kuivuus ei niitäkään haittaa. Kamelit voivat olla juomatta pitkiä aikoja, ja kun juomaa on saatavilla, ne voivat ahmaista jopa 200 litraa vettä kerrallaan. Kyttyröissä ei ole vesivarastoa, mutta niihin varastoidusta rasvasta syntyy energian lisäksi myös pieniä määriä vettä.

Eläimillä on monia keinoja sopeutua kuumiin olosuhteisiin. Ne joko haihduttavat tehokkaasti lämpöä tai hakeutuvat varjoon ja viileään. Korkeasaaren eläimille on järjestetty olot, joissa ne voivat viilentää itseään helteisen päivän aikana. Tarhoissa on varjoisia lepopaikkoja ja maata, johon eläin voi kaivaa viileän kuopan. Puhdasta juomavettä on aina saatavilla, vesialtaat on täytetty ja tarhoihin on viety sadettimia. Ruokaa – hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, lihaa ja kalaa – on jäädytetty ja tarjottu kylmänä.

Moni Korkeasaaren asukki käyttää hyväkseen mahdollisuutta lekotella vesialtaassa tai kastella itsensä sadettimen alla. Tärkeintä on kuitenkin mahdollisuus vetäytyä varjoon päivän kuumimman hetken ajaksi. Energiaa säästääkseen moni eläin ruokailee ja on aktiivinen vasta päivän kuumuuden haihduttua. Siksi eläintarhavierailu helteellä voikin olla hyvä ajoittaa illan tunteihin.
Kesän poikkeuksellisen pitkä hellejakso on käynyt monien luonnonvaraistenkin eläinten voimille. Eläimiä voi auttaa laittamalla pihalle tarjolle matalia vesiastioita juomavettä ja kylpyjä varten. Vesi on syytä vaihtaa päivittäin ja astia on hyvä asettaa paikkaan, jossa kissat eivät helposti hyökkää kylpevän linnun kimppuun.

Hyönteissyöjillä saattaa olla vaikeuksia löytää tarpeeksi suuhunpantavaa loppukesän paahteisina päivinä. Varsinaista ruokaa ei juuri kannata tarjota, mutta monet linnut ovat kiitollisia puutarhassa viihtyvistä hyönteisistä. Hyönteismaailma rikastuu, kun nurmikolle jätetään sinne tänne pieniä tuppaita hyönteisten iloksi. Pieni laiskuus puutarhanhoidossa koituu siis eläinmaailman hyväksi! Pensaat ja puut tarjoavat eläimille suojaa sekä helteellä että talven pakkasilla.

Poikkeus ravinnon tarjoamisessa on ehkä siili, joka kaipaa varsinkin kuivilla alueilla lisäystä ruokavalioonsa. Siisti ja hygieeninen tapa tarjota siilille iltapalaa on ostaa pieni rasia kissanruokaa, joka yleensä menee kokonaan yhdellä aterialla. Tosin ruoka voi myös mennä lintuvieraiden suuhun: harakka tai närhi pistelee mielellään nokkaansa siilille katetun aterian. Maitoa siilille ei tule antaa, paras janojuoma on vesi.

Kirsi Pynnönen-Oudman
tutkimuskoordinaattori